United States or Mayotte ? Vote for the TOP Country of the Week !
Phaethon, Phaethon kuollut on, kuollut poika auringon, sammunut sydän tulisin, kylmiin, kylmiin aaltoihin! Ken nyt ajaa taivaan teitä? Maailma yöksi hämärtää. Kyyneleitä, kyyneleitä, poppelit, illassa itkekää! Pois luotain parvet ystäväin, pois, kauas kupeiltani, kun kohotan ma kilpeäin, kun tartun kalpahani!
Tuulonen entää, Lehtohon ientää, Armahan luo kun lentelisi. Virtaset pauhaa, Etsien rauhaa, Ne meren pohjaan rientelevi. Sykkäile syömmein, kuultele sie, Kaiun kun laaksoon tuulonen vie; Väinämö soittaa, Kieliä koittaa, Silläpä lientää hän suruain. Syöntäni kaivaa! Voi sitä vaivaa, Kultani luotain kun erosi!
Siis sua muistan ijäti, Sä kukka teilläni! Jos joskus hetken himmeän Sain minuun katsoit vain Ja annoit kätes lempeän, Niin riemumielen sain. Sinutta synkk' ol' mieleni, Sä tähti teilläni. Jos mihin tahdot, menen mä, Kun mulle hymyilet; Vaan pois jos luotain luovut sä, Ja täällä viivy et, Sua sielun' seuraa yhäti, Sä enkel' teilläni!"
Samaten minä joukon sankan kesken nyt käänsin kasvojani sinne tänne ja luotain heitä lupauksin torjuin. Näin siellä tuon Arrezzon miehen, jonka Ghino di Tacco käsin julmin tappoi, ja toisen, joka paetessaan hukkui. Ojensi siellä käsiänsä Fredrik Novello sekä Pisan mies, min kuolo toi ilmi lempeän Marzuccon voiman.
Näin Quidam lausuu: »Vaivainen en ole mestarien, koulujen. Ja aatoskin se luotain poistukoon, ma että vainajille velass' oon.» Tuon puheen tulkitsen ma näin: »Minä olen narri omin päin.» On sormia seppelen solmintahan, mut löytääpä pää sitä kantamahan! Me ratsain ristiin rastihin päin tuulta nelistämme. Mut kuinka tiemme kääntyykin, soi haukku perässämme.
Vieressäin kun lemmin soitti, Soitti taivaan iloa, Toivon tähti mulle koitti, Niinkuu rusko nouseva; Ja mun rinnassani soi: Aina, Aina, kultain voi! Vieri vuosi; luotain lähti, Niinkun päivä maillehen, Multa sammui toivon tähti, Sydän itki kaihoten; Surkeasti sydän soi: Aina, Aina, kultain voi!
Samaten minä joukon sankan kesken nyt käänsin kasvojani sinne tänne ja luotain heitä lupauksin torjuin. Näin siellä tuon Arrezzon miehen, jonka Ghino di Tacco käsin julmin tappoi, ja toisen, joka paetessaan hukkui. Ojensi siellä käsiänsä Fredrik Novello sekä Pisan mies, min kuolo toi ilmi lempeän Marzuccon voiman.
Löysin sun luonasi turvan ja suojan, näin sinut ihmisten joukossa täällä, lemmin ja lauloin pilvien päällä, siksi kuin itsekin haihduin ma pilveen, unhotin kaikkeni kuin unen ilveen. Tiedän, tiedän, mielitietty, miksi luotain läksit pois: kova, kolkko, lämmin, vieno kuinka yhteen soida vois? Sentään tässä sydämessä asuu itse aurinko, vaikka pohjan pilvet, hallat kaihti siltä kasvot jo.