United States or Chile ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja yhä riehuu se rinnassain Ja yhä mielessäin soi. Ma aina jotain kaipajan. Ja aina jotain ma odotan. Mi ompi tunne tuo syömmessäin, Mitä hurja ma aattelen? Mi murhe kalvavi rinnassain? En tiedä, mit' vuottelen. Vaan aina jotain ma odotan. Ja aina jotain ma kaipajan. Ma aina jotain odotan, Ain' syömmein kaipaavi, En tiedä mitä haluan, Miks' riutuu rintani. Vaan aina jotain puuttuu multa.
Tuulonen entää, Lehtohon ientää, Armahan luo kun lentelisi. Virtaset pauhaa, Etsien rauhaa, Ne meren pohjaan rientelevi. Sykkäile syömmein, kuultele sie, Kaiun kun laaksoon tuulonen vie; Väinämö soittaa, Kieliä koittaa, Silläpä lientää hän suruain. Syöntäni kaivaa! Voi sitä vaivaa, Kultani luotain kun erosi!
"Satakielen soivan kuulen, Syömmein halkeavan luulen; Lennä, lintu, luoksein vaan, Lennä mua neuvomaan!" Ja he lauloivat kaikenlaisia lauluja, surullisia ja iloisia, lakkaamatta, ja Avojalka lauloi niin hyvin toista kuin ensimmäistäkin ääntä.
Syvemmälle rintaani Kätken hurjan syömmeni, Siellä riehukohon vainen. Raivotkoon ja pauhatkohon, Kyllä tyyntymähän saan sen Konsa vaivun kuolohon. Sillä tääll' ei rauhoa Sydämmeni saavuta. Vasta haudan tuolla puolla, Siellä syömmein levon saa, Oi, jos saisin ma jo kuolla, Tervetullut, kuolema! Elias. Yks' ompi tunne mun syömmessäin Ma kertoa en sitä voi.
"Kas, neitoseni, kaikkihan sä arvaatkin, Ja emmekö siis häitä me jo viettäiskin? Solki en mä oo, ja syömmein sykkäilee, Ja häiden jälkeen päivä aina paistelee". Ensimmäiseen tulliportin läheiseen ravintolaan he poikkesivat, ja kun Johannes oli käskenyt hyvää kahvia, sanoi Amrei: "Hyvästi tää maailma sittenkin on järjestetty!
Lämmin ilma kuiskuttaapi Meille lemmen äänellä, Keväänsulo vaikuttaapi Tuntehia syömmessä. Serenadi. Kun silmäns kirkkahasti, Kun sieluns kauniisti, Tul' ilta joutusasti, Tuo toivo syömmeeni! Kun maa on valotonna, Ja lamppu himertää, Kun lempi toivotonna Yöll' itkee tyynellä; Niin lähden sinne, jossa On kultain akkuna, Ja lausun laulelossa Mun syömmein tunteita. Väinämön soitto.
Ja nyt lauloivat he yhdessä pitkällisin sävelin tätä syvää laulua: "Murhetta seuraa ilo vaan, Se lohduttaa mua ainiaan; Ma tunnen impein kaunosen, Tuon tunnen mustasilmäsen, Saa syömmein siitä riemujaan." "Mun omanain hän olla suo, Ei muihin silmiänsä luo, Me ilot, murheet kannetaan Yhdessä, asti kuolemaan".
ELMA. (Yksin.) Niin; käyköön näin, ja koska on se tehty, Niin ovi Tuonen mulle auetkoon. En pettää taida Tykoa, mut isäin Mun täytyy pelastaa; se pelastus On kuolemani, koska Niiloakaan En pettää taida. Oi tuskan päivä! Mutta Kalman herra, Niin toivon, minut päästää. Riennä, riennä Mua syleilemään, kylmä sulhainen! Tul', painu vasten sydäntäni kuumaa; Sun muutoin väkivallalla mä tempaan Pois hautaan morsius-unta kanssain maata. No, ellös vihastuko minuun, taivas, Kun muuta tietä syömmein tuskassa Ei silmäin näe, ellet itse sä Pian päätä elämäni kuumetta Ja valmista mua matoin morsiameksi. Mä toivon toki, että tämä liekki, Mi tummasti jo liehkuu lampussansa, Pian näissä myrskyissä on sammuva. Nyt hetki vielä voimaa, vireyttä, Ja sitten pääni alas kallistan Kuin lakastuva kukkanen. (Mauno tulee oikealta.) Tuoss' isäin. Tule, teeskelyksen henki! Nyt, murhe, ilon aurinkona loista. (