United States or Finland ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Eikä enää," niin lauletaan riemuisin sävelin, "ei enää levotonna harhaile Hildredin henki, sillä haudan toisella puolellakin elää tosin viha, mutta vihaa voimakkaampi on rakkaus ja Hildredin viha sammui rakkauteen." Vuorten välkkyvänvalkoiset lumihuiput hehkuvat tulipunaisessa hohteessa. Mahtavina, juhlallisina seisovat nuo kahden maan-osan väliset vartijat.
Ja minusta tuntui, kuin tuo ainoa sana, jonka matala, vapiseva ääni lausui, olisi soinut jokaisesta taivaan harpusta; ja lukemattomat äänet, jotka kaikkuivat, niinkuin onnellisten lasten, ja olivat kuin äidin, vastasivat rakkauden ja soiton sävelin sanat: "terve tultua kotiin." Tämä oli vaan uni, mutta se ei ole mikään uni, että hän on siellä!
Ester lauloi: Jos kaikilla puilla ja ruohoillakin jos niilläkin äänensä oisi, ja lintuset sävelin taivaisin, kuin enkelit laulella voisi, ei Jeesusta Kristusta kuitenkaan me kyllin taitaisi kiittää. Vielä yksi säkeistö, Ester, vielä yksi säkeistö! Bertelsköldistä tuntui niinkuin hän kuulisi vangitun linnun häkissään laulavan metsän vapaudesta.
Mikä lintu se on, joka visertää nyt näin yöllä, melkein kuin rastas, kun hän lentää illalla, ja "tulen jo, tulen jo, tulen jo; tulen koht', tulen koht'!" kaikuu sen laulu. Ja nyt visertää rastas, niin henkeänsä vetämättä, niin sydämmensä pohjasta, niin suihkuavin sävelin, niin hiljaa lirittämällä, kuin metsän lähde, joka uhkuaa maan sisästä.
Mut luonto muu sai tyytyä muruihin, vaan yhden suotiin täss' soittaa täysin sävelin, ja kuulla kaikki luonnon suuret laulut, joita kumpus kielet jättikantelon, ja huolla huolet, tuntee tuskat, riemut, ja kuulla lyönnit luonnon valtimon Tää laajan luonnon tuntehikas tulkki, tää laulun suuren herkin kaikukalvo, tää ihmekannel kaikkeuden on ihminen.
sävelin moisin säestellen mua kuin tuta saivat tytöt Pieroksen, harakat, jotka teitä haastoi kilpaan! Suloinen niinkuin itämaan safiirin ol' ilman hohto ylläni, ja seesnä ens piiriin saakka taivas puhdas päilyi. Taas silmäni sai halun nähdä, koska nyt olin jättänyt ma ilman kuolleen, mi murheutti katsehen ja mielen.
Laulu oli muuttunut äärettömäksi riemuhymniksi, ja sen kaikuessa heräsin unestani. Aamuaurinko loisti heloittavana huoneeseeni ja ulkona lauloivat linnut tuhansin sävelin.
Suurpiirteinen on ollut elämäsi. Et työtön koskaan ollut. Harmennuit taiteesi taistoissa, ja varmennuit. Päämääräs suora oli päivänkoittoon. Sa viedä tahdoit Suomen taiteen voittoon, itävän nähdä nuoren siemenen, maan yli lainehtivan laihojen. Työs pyhän täytit. Tarmos jännitit: sydänten sillan maassa rakensit sävelin, jotka kohtaloita tietää tään karun maan, tää kansa min sai sietää... Ja katso!
Sa näitkö tuoll' ulkona luonnossa: Kukin kukka on omaa luontoa, Kukin puukin luontonsa säilyttää, Eri sävelin linnutkin livertää? Voit kukkasen temmata kummulta, Voit puutkin sä lastuiksi pirstoa, Voit linnunkin vangita häkkihin, Sama luonto niill' on kuni ennenkin!
Kaks lauluniekkaa kerran ne linnaan ehättää, on kultakutri toinen ja toinen harmaapää; olalla harppu vanhus, hän istuu ratsastain, ja reippain liikkein poika käy jalan rinnakkain. Pojalle vanhus virkkoi: »Nyt toimes tiedätkin! Syvimmät laulut soimaan, ja täysin sävelin! Repäise voimas, laula maan riemut, tuskat maan, niin eikö järkkyis rinta jääjäykän kuninkaan.»