United States or Saint Vincent and the Grenadines ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tää kuink' on mahdollista, selviääpi, kun mieles kooten muistat, ett' tää vuori ja Zion, eri pallonpuoliskoilla, omaavat silti horisontin saman; jos järkeäs nyt kirkkahasti käytät, sa johdat siitä, että rata, jota osannut Phaëton ei oikein ajaa, näkyisi sieltä nähden käyvän toiseen ja toiseen suuntaan täältä katsottuna.»
Vei alhon suulle meidät polku kiero, ei jyrkkä eikä tasainenkaan; siinä puolt' alemmaksi painui rotkon seinä. Hopea, kulta, puna-, valkoväri, puu Intian, mi kirkkahasti kiiltää, smaragdi, saatu juuri louhimosta, kaikk' kalvenneet ois eessä kasvein, kukkain, joit' oli täys tää laakso kirjavia, kuin aina pienempänsä suuri voittaa.
Ja huonehess' on niinkuin salainen tenho ois, Kuin aamull' on, kun koitar yön vaipan siirtää pois: Värähtää koko luonto, puun lehvät vavahtaa, Ja ruskoon peittyy taivas ja kastehelmiin maa. Niin huoneessakin siellä nyt sydän sykähtää, Punoittuu kalvas poski ja kyynel vierähtää, Ja sumu jäinen haihtuu, yön varjot poistuvat, Ja kirkkahasti taaskin heloittaa valkeat.
Kuullelkamme kerran vielä kuinka synnyinlaaksom kevätyönä soi, eron viimeisenä yönä, kuun paistaessa kirkkahasti. ANIAN. Kuullelkamme, ystäväni. MARGARETA. Kuullelkamme! ANIAN. Tyyni, ihmeellinen yö! MARGARETA. Kaikkialla hiljaisuus; ainoastaan männistössä yölintu ääntää. ANIAN. Ja rauhallisna pauhaa kaukahinen koski. MARGARETA. Kaimalan koski pauhaa ja kultana kuumottaa kuu.
Yksi mulle. HAMLET. Min' olen säilänänne: jäykkyyteeni Kuvastuu taitonne niin kirkkahasti Kuin tähti synkkään yöhön. LAERTES. Pilkkaattenko? HAMLET. En, kautta tämän käden! KUNINGAS. Miekat, Osrick! Te tunnettenko vedon, Hamlet lanko? HAMLET. Kyll', aivan hyvin. Teidän armonne On etuvoitteen suonut heikommalle.
Vaan tuo mies pahus rupesi, meidän tultuamme sille suojattomalle paikalle, missä päivä paistoi kirkkahasti, kertomaan siitä äskeisestä tulvasta ja minkä suuren häviön se oli aikaansaanut. Hänen kääntyessä puoleeni huomasi hän mikä minulta puuttui, säikähti kovasti ja sanoi kesken puhettaan: "Hyvänen aika, eihän teillä ole varjoa!" "Ei ole, pahaksi onneksi ei ole!" vastasin ja huokasin.
Tää kuink' on mahdollista, selviääpi, kun mieles kooten muistat, ett' tää vuori ja Zion, eri pallonpuoliskoilla, omaavat silti horisontin saman; jos järkeäs nyt kirkkahasti käytät, sa johdat siitä, että rata, jota osannut Phaëton ei oikein ajaa, näkyisi sieltä nähden käyvän toiseen ja toiseen suuntaan täältä katsottuna.»
Katsoin ympärilleni, ja, aivan oikein, huomasinkin sen linnunpesän näkymättömän varjon, juoksin sen varjon luo ja sainkin pesän käsiini. Samassa tulin minä, varjoton mies, itse näkymättömäksi. Tuo mies kavahti seisoalleen ja katsoi ympärilleen olinko missä minä, hänen voittajansa, vaan sitä ei hän nähnyt missään, vaikka päivä paistoi kirkkahasti, ei minua eikä minun varjoakaan.
Porvoossa tavalla Daavidin käy templissä kulkua jatkaa. Kiväärit, kanuunat kaikuvat ja laulut, hän täältä kun kulkee. Aurinko säteensä kirkkaimmat suo hälle. Syliinsä sulkee hänet jo Loviisa, jolle soi nimen kuningattaren mukaan naisen tuon, johon ketään voi ei verrata koskaan kukaan. Ahvenkoskelle, Anjalaan käy sankari, rajalle asti. Keltinkoskikin iloissaan niin kuohuvi kirkkahasti!
Silloin armon, iki-armon päivä Paistaa kirkkahasti Siionissa, Silloin loistaa vuori Juudan maassa Sekä Galilean kunnahilla Tuhannet ja sadat ihmislaumat Paimenensa, Juudan lohduttajan, Vapahtajan käypi kantapäillä. Halukkaana hameen hulpioihin Kosketellen vaiennella vaivat.