United States or Burkina Faso ? Vote for the TOP Country of the Week !
TOINEN. Mun sulho peiliss' näyttihen, Sotaisna, myötään monta sotilasta; Hänt' etsin, kaikkialle silmäten. Saa nähdä, tokko löydän häntä vasta. Tornit ja linnat Korkea-pielet, Ilkkuvat immet Ylpeämielet Soisimme voittaa! Ryntäys uljas, Palkk' ihanin. Torvi kun soittaa, Mieltä se hurmaa, Riemua tieten, Niin kuni surmaa. Siinäpä myrsky, Siin' elon tyrsky Linnojen, impein Heittyä täytyy.
Mut kun nään impein ilonvietteet ja katson silmiin säihkyviin, mua verta itkettää vois mietteet, ett' imettää vain orjaa saa nuo rinnat, jotka puhkeaa. Veet Sunionin ärjähtää: Sen marmorpaaterolla tuolla tahtoisin purkaa tunteet nää ja niin, kuin joutsen, lauluun kuolla. En suostua voi orjuuteen, ei, mereen malja viinineen! HYV
Tsherkassian ja Georgian immet, urheitten, vapaitten sotilaitten tyttäret ja siskot, tahdotteko tulla kasakkain orjattariksi, vai tahdotteko kernaammin kuolla?" Vavisten, kalpein huulin, kuiskasivat nuoret neidot: "Kernaammin kuolla." Ja impein joukosta astui etumaisena esiin Vaali.
Kasvonsa kaikki hehkuvan nyt näytti ja silmistänsä ilo moinen säihkyi, sivuuttaa että vaieten se täytyy. Kuin kirkkain täysikuudan-illoin Trivia hymyilee keskell' impein ijäisien, jotk' kaunistavat joka puolta taivaan, niin päällä tuhantisten tuikkehien näin Päivän, josta valon sai ne kaikki kuin tähtösemme meidän auringolta.
Kasvonsa kaikki hehkuvan nyt näytti ja silmistänsä ilo moinen säihkyi, sivuuttaa että vaieten se täytyy. Kuin kirkkain täysikuudan-illoin Trivia hymyilee keskell' impein ijäisien, jotk' kaunistavat joka puolta taivaan, niin päällä tuhantisten tuikkehien näin Päivän, josta valon sai ne kaikki kuin tähtösemme meidän auringolta.
Mutta veli Aksel, ällös olko milläsikään. Kun minä kerran rupean oikein tyystin etsimään, niin ehkäpä löydän täältä Taalainmaalta sinulle toisen pienen Kaarinaisen ja vieläpä oikein vanhaa, oivaa lajia. Minä en tarkoita tuommoista, joka antautuu ryssäin tai turkkilaisten ryöstettäväksi, en suinkaan, vaan «Mi loistaa tähden lailla Ain impein joukossa.«
Se jätä tehtäväksi rikkaampain! Sa onnellinen olet! Impes myös! Hänellä on ne ominaisuudet, Jotk' ovat mieleen kaikkein korkeimman, Kun lähestyy hän hämärtyissä illan Maan impein seuraan. Tule tyttöni!
Ei impein lempi, äitien kyynelet, ei siunaukset heimon ja lapsien, ei runoilijan lauluninto sankarin tekoa pyhittää voi. Kas korkeampi kunnia urhon on, ei kuolemattomuutta hän pyytänyt, jonk' antaa jälkipolven maine: nimien kulta on katinkultaa. Te nimettömät sankarit, jotka nyt jo ootte kaikki kuolohon käynehet, te, jotka jäätte unholahan, mistä ei paluun polkua johda,
Tahdotte kai Päivästä kertoa, tuosta Loistossa lännen mi asustaa, Vihaa yötä, syvyyttä tutkii? Sinnekö mieltäin taivuttaa? Min tahdotte, oi? Itä, sä yö, Uinuvat ruususet tuudit Pehmeillä tuoksupatjoillaan. Hiljaa häilyy utuinen huntu, Satujen impein verho tuo! Oi, haaveiden maa!
Siis kannat ensin seppeliä Tuonen Ja sitten päähäs painat morsiuskruunun, Päinvastoin impein kohtaloa ennen. Heit' ensin templi vartoi Hyymenin Ja vasta sitten kuolon kylmä kranssi. Makeesti makaa, ja kun heräyt, Sua syleilevi oma sulhases, Ja Paulin kultasena Hannan kohtaat. Oi, aika armas, olla morsianna Ja päivät lemmen juhlaan lukea Hääpukuansa neuloin valkoista!