United States or Estonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minulla oli, näet, tapana tarjoamalla hänelle hopeaisesta kotelosta silloin tällöin kokonaisen papirossin, osoittaa, että muka pidin häntä muita parempana. Kuinka siinä ajatuksissani kuitenkin lienen pistänyt käteni vasempaan housuntaskuuni, ja taivahan taatto, siellä on jokin esine. Tempaan sen kiireesti ulos. Papirossi! Ihan ehta Laferme papirossi! No voi sinä turkin pippuri!
Jälleen lyö kello jossakin kaukana ja kohta sen jälkeen raivataan oviluukku odottamatta auki ja vartian käsi ojentaa avaimen tapaista. "Kravatj atkryjte!" sanoo hän ja viittoo vuodettani kohti. Tempaan avaimen ja siinä tuokiossa on lukko avattu ja sänky laskettuna ainoan puujalkansa varaan.
Mitäs muuta kun minä tempaan sinut syliini ja nostan, ja sinä kiedot kätesi niin kauniisti...» »Nyt minä käännyn takaisin, kun sinä tuollalailla!» huudahti tyttö kuin puolittain tosissaan. »
Mutta huudot lähenevät, oviluukku rämähtää jälleen auki ja kiirehtiviä eleitä tehden huutaa sieltä vartia: "dajte krushku!" ja kun en heti älyä, hokee hän sana sanalta kiihtyvällä ärtyisyydellä: "krushku, krushku, krushku!" ... viittoen samalla juoma-astiaa kohti. Tempaan sen hyllyltä ja lennätän luukulle.
Voihan hänkin pyörtyä, koska se on välttämättömästi näytelmään kuuluvaa. Ei, hänen tulee vain ilmaista äänetöntä toivottomuuttaan kas näin! Nyt tiedän. Minä juoksen tammen takaa esiin syöksähdän metsänhaltian jälkeen tempaan häneltä hänen saaliinsa se tulee näyttämään aivan oikealta tappelulta... Jossa ei kuitenkaan toivoakseni keihästä käytetä?
Minä tempaan Fredrikin ryövärin käsistä hän huutaa täyttä kurkkua, se on tietty kuningatar syöksähtää kuin raivotar ei, kuin madonna minua kohti minä lasken pelastetun uhrin hänen jalkainsa eteen notkistan polvea, niinkuin herra Lafleur tekee näytelmässä, ja huudahdan: Hyvettä kun vainoo väkivalta, apuun rientää perho taivahalta. Juuri sentähden, Bjelke, minun täytyy kiinnittää perhonen lakkiini.
On keksitty keino jo, luulen: Kun astuvi majaani rauhaiseen tuo vietävä taasen vihkoineen ja viereeni istahtaapi, omat lauluni tempaan ja armotta hänen kuultensa niit' alan lausua hän kauhulla kaikkoaapi. Voi, voi tätä kurjaa maailmaa, voi sinuas ihmiskunta, sua säälin mä niin, ett' taasenkaan koko yöhön en saane unta. Mikä on tään elämän tarkoitus? Mikä kansan ja yksilön määrä?
Minä tempaan kaikki hänen työkalut käsistään ja kiidätän hänet kotoa. Tänäpäivänä vielä hänen pitää oleman täällä. Mutta olkaa tekin apumiehenä; vieraitten ihmisten kanssa hän on hiukan ujomainen " Leijonan emäntä rauhoitti kiihoittunutta Maisua, joka milloin nousi seisoalleen, milloin istui alas, milloin nosti kätensä taivaasen päin, milloin taas pani ne hiljakseen ristiin.
Anna, elämäni, autuuteni! sanoi hän, polvistuen hänen viereensä; sinä itket ... sinun kyyneleesi putoovat minun päälleni, sillä minä olen ne aiheuttanut ... voi minua... Minä olen sinua haavoittanut, loukannut sinua ... sinun vallassasi on antaa minulle tuomio... Ole armollinen, Anna! Tai muuten minä tempaan pullon kädestäsi, juon myrkyn ja kuolen kuin mato sinun jalkaisi juureen!
Hän avuksi-huutaa minua, sen tähden minä kuulen häntä; hänen tykönänsä olen minä tuskassa; siitä minä hänet tempaan pois ja saatan hänet kunniaan." Nämä sanat toteutuvat aina, lieneepä ihminen sitte missä paikassa ja missä tilassa tahansa. Luottamus lupaukseen ei koskaan joudu häpeään. Herra rauhoitti minunkin levottoman mieleni, josta Hänelle olkoon kiitos ja ylistys ijankaikkisesti!