United States or Colombia ? Vote for the TOP Country of the Week !


Mutta rippi-isä sanoo, että tämmöinen kirjeenvaihto olisi erittäin vaarallinen meidän molempien sielullemme; ja hän kysyi minulta, enkö minä ajatellut enemmän serkkuani, kuin virsiä, kun lauloin niitä Fritzille, joka, niinkuin hän sanoi, olisi ollut suuri synti. Minä en tosiaan voi tarkoin sanoa, kuinka ajatukseni oikein liikkuivat taikka mistä lähteestä jokainen huvin pisara vuoti.

Hanna loi silmänsä alas ja punastui uudestaan. "Muistaakos Hanna, kun me ajoimme Attarpin nummen ylitse muutama viikko sitte?" "Sen muistan aivan hyvin," vastasi Hanna, ollen hiukan hämillään, kun hän samassa muisti, että Kalle mainitulla metsätiellä oli suudellut hänen kättänsä. "Muistaako Hanna, että minä silloin lauloin vanhan, hyvin vanhan laulun?" "Jaa, sitä en ole myöskään unhottanut."

Se oli paha työ semmoinen järjetöntä luontokappaletta kohtaan, mutta minä olisin sillä hetkellä voinut vaikka kirkon ikkunat säpäleiksi heittää. Ja niin te lähditte lautamiehestä? Niin lähdin, ja lähdin että paikat soi! Minä kylän kautta kuljin ja kulkiessani lauloin sitä laulua, jonka tähden olin mieron varaan joutunut.

Eivätkä ne nyt enää nauraneetkaan, mutta sanoivat vähän ajan päästä: »Elä sinä nyt niitä ... laula sitä ensimmäistä, se on paljoa somempiJa sitä minä sitten taas lauloin ja polttelin toisten poikain piipulla, vaikka en ennen vielä milloinkaan ollut tupakoinut.

En tiedä enää, kuinka tapahtui, mutta äkkiä ilmestyi suuri hautakumpukin kertomuksissani minä istuin sen kukkulalla keltaisten ginst-kukkien keskellä ja lauloin, kädet polvillani, että ääneni haihtui avaraan ilmaan. Ruhtinatar tarttui äkkiä molempiin käsiini, veti minut luoksensa ja suuteli minua otsalle. "Minä tahtoisin mielelläni tietää, miltä yksinäisen tytön ääni kuului lavealla arolla."

Maailmassa maine mull' oli tuo, mi kunniaa suo enin ja enin kestää, vaan mult' usko puuttui. Niin suloisesti lauloin, mies Toulousen, mun että Rooma omaksensa otti ja myrtein kulmaluuni seppelöitsi. Nimeni päällä maan on vielä Statius; ma Tebaa lauloin, suurt' Akilleusta, mut taakka toinen tää mun tielle mursi.

"Petronius," lausui hän, "kansa on vimmoissaan, mutta jos minä ottaisin käteeni luutun ja lähtisin Mars-kentälle, jos siellä laulaisin kansalle saman laulun, jonka tulipalon aikana lauloin teille, niin etkö luule, että lauluni vaikuttaisi kuten Orpheuksen laulu villeihin petoihin?"

Nouse pois makoamasta, Ulos unta lappamasta; Lokki verkkosi vetävi, Kajava kalasi syöpi, Lohet koskessa kutevi, Siiat Kiikasillan alla." "Mistä tunnet Kiikakosken, Kiikakosken, Kiikasillan?" "Tok' ma tunnen Kiikakosken, Kiikakosken, Kiikasillan; Siinä synnyin, siinä kasvoin; Siinä lauloin lapsipäivän; Siinä Kiikasillan päässä Mie olen Kiikan Yrjön tyttö."

Kynnin kymmenen vakoa, Kylvin kymmenen jyveä, Sain siitä sata kekoa, Tuhat riihtä tungettelin. Pu'in riihen ripsuttelin, Sain otria ololta, Otrista oluen keitin; Join ma jouluna olutta, Sillä lauloin laskiaisna, Viel' oli päässä pääsiäisnä. Panin tamman valjahisin, Ajoin kyytillä kylässä; Reki hiettona helisi, Kapla koivuinen kalisi.

Lauloin ennen, lauloin eilen, laulaisin tänäkin päänä, viel' on virttä tieossani, saatavillani sanoja, joita ennen äiti neuvoi, oma vanhempi opetti maitopartana pahaisna, piimäsuuna pikkaraisna. Virttä toista tuulet toisi, meren aaltoset ajaisi, linnut liittäisi sanoja, puien latvat lausehia.