United States or Estonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä näin tässä seitsenkymmenvuotisen kodin, missä tottumusta, tuota suloista, tyyntä olemisen muotoa ei ulkonaisen maailman levoton tuulahdus vähintäkään ollut häirinnyt, missä intohimot, niin jaloimmat kuin alhaisimmatkin, olivat ventovieraita, missä kaikki ilmaisi keskinäistä luottamusta.
Yksi ainoa pisara, virkkoi hän, siitä pienestä kultapullosta, jota äsken käytin, riittää muuttamaan inhoittavimman veden, vieläpä väkevimmän myrkynkin nektariksi, jonka kanssa etelän jaloimmat viinit turhaan koettaisivat kilpailla.
Katsokaa, kuinka nerokkaat sortuvat, kuinka kyvykkäämmät nääntyvät. kuinka jaloimmat, ylevimmät menehtyvät, ainoastaan siitä syystä, että heiltä puuttuu tuo kurja, kuollut metalli, minkä toinen ihminen toisen vahingoksi maan syvyydestä kaivaa. Minkätähden ei taivas suo hyvyyttään niille, jotka sen ansaitsevat, minkätähden aina vaan sellaisille, jotka eivät arvaa, eivät osaa sitä oikein käyttää?
On veri-haavat, sodan surkeudet, Nyt telineitä onnen alttarille, Ja voitonpäivät ovat kunniamme Jaloimmat muisto-taulut, arvomerkit, Joit' ei voi ryöstää ilkein vihollinen. ELMA. Sun kanssas löydän elämäni onnen, Sinutta olen kurjin, onnettomin! Vaan riemu kaikk' on murheell' ostettava, On kaikki autuus tuskan hedelmänä!
Kuningattaren näytti olevan sangen vaikea saada sanottavaansa sanotuksi, sillä hetkisen aikaa istui hän suu ja silmät puoleksi suljettuina kokoillen ajatuksiansa kovin vanhentuneen ja surullisen näköisenä, jommoisena Elysée oli nähnyt hänet toisinaan; hänen mielestänsä oli kuningatar silloin entistänsä kauniimpi, kun hänen puhdaspiirteisillä kasvoillansa kuvastuivat kaikki uhraukset, kieltäymykset ja hallitsijattaren sekä naisen jaloimmat tunteet.
"Perikadon oma on völsungienkin suku, jos gootit joutuvat perikatoon. "Puun ihanin kukka katkeaa rungon mukana, jos Belisarius saa iskeä kirveensä sen juureen. "Minä olen uhrannut vaimoni, elämäni kruunun; luovu sinä kruunun toiveistasi." "Goottien saleissa ei saa laulaa: aateliton Vitiges oli jalompi kuin jaloimmat aatelismiehet. "Sota on lopussa. Minä tunnustan sinut kuninkaakseni."
Elise oli kihloissa ollessaan sairastunut rokkoon. Taudista paratessaan hän oli saanut käsiinsä vuosikerran "Åbotidningar"-nimistä lehteä, johon meidän maamme jaloimmat ja valistuneimmat miehet kirjoittivat. Vaikeatajuisemmat kirjoitukset hän jätti lukematta, sillä niitä hän ei ymmärtänyt, mutta pienemmät, runolliset kappaleet hän luki. Mitä ne sisälsivät? Kauneuden ylistystä.
Tämä on niin raakaa, niin tylyä, niin epäinhimillisen julmaa. Saavathan viholliset sodassakin haudata kuolleensa, mihin itse tahtovat. Jos täytyy tukehduttaa kaikki jaloimmat tunteet, jos täytyy repiä rinnastaan kaikkein hellin ja pyhin jos isänmaa täytyy pelastaa tällä tavalla, silloin on parasta, että sitä ei pelasteta ollenkaan. LINDH. Isänmaa on pelastettava tavalla millä tahansa.
Lukemattomia sankaritöitä ovat he tämmöisissä tiloissa tehneet; jaloimmat työnsä uhraukset, joissa hämmästyttäväiset ruumiin voimat ja taito näyttäytyvät, ovat todisteina heidän avun alttiudestaan. Ihmeellinen on luotsien hengen voima ja mielen lujuus. Näitä paitsi hän ei voisikaan tehtäväänsä täyttää. Kunnia näille urhoollisille, vähäpätöisille miehille!
Javani keräsi äkkiä miehiänsä ja pyysi isäänsä palajamaan kotia ilman hänettä. "Minun täytyy joutua vankihuoneelle", sanoi hän; "siellä on eräs, joka ei saa hukkua". "Kestä puhut, Javani? Ovathan jo meidän jaloimmat miehemme viety sieltä kuolemaan? Mutta olkootpa kuka tahansa; minä seuraan sinua koettamaan pelastaa häntä kauheasta kuolemasta."