United States or Belarus ? Vote for the TOP Country of the Week !
"No sitten pyytäisin saadakseni sinun härännahkaisen kylterisi sekä teräslakkisi lainaksi, ja aion kadulla astua sinun ylpeällä astunnallas, vihellellen mielilauluasi: 'Loncartyssa luski luut'. Ja niin, kun he luulevat minua sinuksi, eipä uskaltane kolme, neljäkään käydä minun kimppuuni". "Ota kaikki ja mitä ikinä tahdot, hiton nimeen! kun vaan viimeinkin lähdet".
Tuli sitte ulkoluvun vuoro, Risto luki ulkoa papin käskystä. "Teidän pitää pelkäämän ja rakastaman, mikä se on vastaus?" Pappi: "No, no, eihän se niin seiso, Teidän pitää, vaan Sinun pitää j.n.e". Risto: "En toki maisteria sinuksi sanoisi, vaan jos niin pitää olla niin, Sinun pitää pelkäämän rakastaman, mikä se on vastaus".
Niin, sinä paranet ilosta ja sinä paranet paremmasta lääkkeestä kuin mitä itse kuninkaan henkilääkärikään voi tarjota sinulle, vastasi Ester Larsson lämpimästi. Sano uudestaan minua sinuksi. Siitä on kauan, kun kuulin noin suloisen sanan. Tuo sinä-sana tulee olemaan minun lääkkeeni ja sinä minun henkilääkärini. Toinen ei estä toistaan.
Sitten niin näyimme me olevan vanhoja tuttuja, ja minä kutsuin häntä sinuksi, aina siihen asti kunnes hän viime vuonna kävi rippikoulua; sillä nähkääs, sitten kutsuin minä häntä Liinaksi. Hän on sangen yksinkertainen, nauroi Frans; mutta onko herrasväki sittemmin suudellut toisiansa?
Vei sitten rinnalleen istumaan sohvaan, sanoi häntä Selmakseen ja sinuksi ja hyväili häntä. Selma ei paljon näille ilmoille tajunnut, niin hän oli hämillään ja sekaisin. Se oli tullut niin äkkiä kaikki.
Kun kestä pidetään, niin mieluisasti Sinuksi häntä silloin kutsutaan. Pitäisin oikein paljon sinusta, Jos pitäisit vaan hiukan minusta Vai mitä? kuuletkos sä sitä vaan? LAURI. Rakastan sua sydämellisesti! AINA. Vai sydämestäs! tuo soi suloisesti! Kyll' on hän hyvin kaunis kasvoiltansa! Ja sitte kuinka nuori hän on kanssa! Ei otsa uurtunut kuin vaarillain; Ja silmät sitte niinkuin linnullain!
Johanna istui kynnyksellä ja katseli minusta poispäin; mutta kun kuuli minun sanovan sen, käännähti hän nopeasti ja kysäisi melkein iloisesti: Onko sinusta veisuu mieleen? Me jo sanoimme toisiamme sinuksi. Ensin oli hän teititellyt minua ja minä häntä, mutta vähitellen jäi se ihan itsestään pois. On, sanoin minä, sinun äänesi heläjää niin raittiisti ja tekee korvaan niin hyvää.
Minä ... minä pidän eräästä; äiti vanhus luulee olevansa niin viisas, hän luulee sen sinuksi, niin, se on kuitenkin hyvä, että sinä olet järkevämpi. "Syvään, hyvin syvään vajosin näitä sanoja kuullessani, aina onnen huipulta saakka, sillä siellä olin viimeisinä hetkinä seissyt.
Hänen olisi pitänyt havaita Marian mielen siitäkin, että Maria nyt ensikerran häntä sinuksi nimitti. «Maria! Minä olen erehtynyt!« oli ainoa mitä hän Marian puheeseen vastasi. «Nyt lienee aika, että palaamme.« Maria havaitsi loukanneensa Johannesta. Hän luuli vielä kyllä saavansa tilaa sitä parantaa; hän ajatteli: kuta enemmän minä häntä kiusaan, sitä suurempi on hänen ilonsa sitten.
Kun olin mielestäni yhtä suuri herra kuin hekin, sanoin heitä joskus ilman arvelematta sinuksi. Sen johdosta tulin ensimältä hämille, nähdessäni kuinka useat heistä loivat katseensa alas ja näyttivät tyytymättömiltä. En ymmärtänyt, mitä se merkitsi. Sittemmin he jo tottuivat semmoiseen rikokseen herrastapoja vastaan kuin omavaltainen sinuttelemiseni oli.