United States or New Caledonia ? Vote for the TOP Country of the Week !


Meidän kumpaisenkin omaatuntoamme rasittaa tieto siitä suuresta pahasta, minkä me teille olemme tehneet, enkä tiedä muuta, kuin että ehkä minäkin, jos olisin yhtä kipeä, tuntisin mielessäni samaa pelkoa kuin hän. Näin hän yhä puhelee: »Minä luulen, Beatrice, olevani ainoa, jonka kanssa herra Jackson ikänä on tahtonut ystävyyttä viljellä, vaikka olenkin paljoa nuorempi häntä.

"Mutta minua harmittaa kun kuulen herra Goldstick'in puhuvan suuresta siveellisestä yrityksestä! varmaankin hän tietää olevansa valehtelija". "Niinkö luulet?" kysyi Bolton; "minä en usko, että hän siitä tietää mitään. Goldstick on sangen tunnokas; hän edistää mielellänsä kaikkia jaloja pyrinnöitä ja puhelee niistä usein ihastuksella.

Silloinpa juuri kieltäisinkin! ALFRED. Mitenkä? EMMA. Tahdot alentaa minua omissa silmissäni ... mutta se ei tule sinulle onnistumaan... Pyyntöäsi olisin mahdollisesti noudattanut, mutta vaatimustasi, en milloinkaan! ALFRED. Jumalani, miten kiihkeä! Näinkö vaimo puhelee miehelleen? Neljäs kohtaus. Entiset. Liisa, sitten Heikki. Olen unouttanut nenäliinani!

ONNEN HERRA hyvätuulisen näköisenä seuroittelee Eevaa, joka iloisesti puhelee Onnen herran kanssa, mutta näyttää rauhattomalta ja levottomana liikkuu paikasta toiseen. KARIHAARA on äitinsä ja HILMAN kanssa oikealla. KARIHAARAN LESKI. Vai ovat he kihloissa, tämä neitsy Eeva ja kapteeni Ramberg. KARIHAARA. Ei, äiti kulta. Ei ole sinnepäin piiputkaan. Siinä tuli Letolle suuri erehdys.

Iloinen on emännän mieli, kun vieras taloon tulee, puhelee hän. Harvoin tulette, usein ohi kuljette. Eihän ole isot tarjouksetkaan, mutta sen antaa talo, minkä taitaa ... istukaatte, ottakaatte! Useinhan käymme, aina on Ilpolaan asiaa, aina ovat tarjoukset toisiaan paremmat, mairittelee emännistä ensimmäinen. Aina ovat naapurit tervetulleet, sanoo Ilpotar uudelleen.

Tuhansittain suloisia salaisuuksia laulaessa huulille nousee, sävelissä sydän värisee, itkee, riemuitsee, niissä se puhelee hartaasta rakkaudesta ja hehkuvista haluista ja älköön kukaan sitä siitä syyttäkö tahi rangaisko.

«Luultavasti kreivi G «, vastasi toinen, pieni, laihakinttuinen naapuri, myöskin Turun kuuluisimpia porvareita. «Hän puhelee tuolla kapteini Leistin kanssa«. Nuorukainen uunin ääressä loi silmänsä kapteini Leistiin ja tuohon kauniiseen upseeriin, joka nyt suunsa täydeltä nauroi. Hän otti äkkiä taskustansa vähäisen paperipalasen, johon hän kirjoitti jotakin.

Tuolta astelee keppiänsä huiskuttaen juuri Yrjö Alvekin, nuori, ikään "leivottu" valkolakin kantaja. Rentona hän käypi lihavanlaisen kumppalinsa vieressä, innokkaasti puhelee ja puhuessaan käsiään viuhtoo...

Mutta jo minua alkoi harmittaa tuo tuollainen... Ajatelkaa nyt, Kreeta! jo tuo oli neljäs tai viides kerta tänä aamuna... Niinkuin sillä oriilla nyt joku hätä olisi! On se sentään merkillistä... Mikä häneen on mennyt...? Tuossa vaan kulkee edestakaisin ... puhelee ja vastailee jotain aivan umpimähkään... Mitä te, emäntä, turhia...

Laivassamme on käynyt pari kertaa hyvin ystävällinen ukko, hän on lähetyssaarnaaja, saarnaa täällä pakanoille, mutta myöskin hän puhelee kristityille. Hän ei osaa meidän kieltä, vaan minä alan jo vähän tajuta engelskaa ja niin muodoin joteskin käsitän että hän on uskollinen Herran palvelija, jonka silmämääränä on, ihmisten kaikkein kansallisuudesta huolimatta, sielujen autuus.