United States or Somalia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jok' ihmistä niin ylenkatsoin, että sen vuoksi kuolin, kuten Siena tietää ja Campagnaticossa lapset kaikki. Ma Humbert oon; eik' ole turmaks ollut vain mulle ylpeys, myös muille: kaikki sukuni joutui samaan onnettuuteen. Kun tehnyt eloss' en, nyt kuolemassa mun siksi täytyy tätä kuormaa kantaa niin kauan kuin on lepytetty Luoja.»
Ja sielut, jotka hengityksestäni näkivät, että vielä eloss' olin, nyt kalpenivat iki-ihmetellen. Kuin juostaan kuulemahan uutisia viestiltä, lehvää öljypuun mi kantaa, välittämättä väen tyrkinnästä, niin sielut onnelliset nuo nyt kiintyi mun kasvoihini, melkein unhottaen, heill' että kulku oli kaunistumaan.
Ja kaikk' ilahdellen huudahtaa: »Eloss' on hän! kah! se hänt' ei pitänyt! Oi, haudasta, kuilusta syvyydenkin Pelastunna hän on eläväisin hengin.»
Jok' ihmistä niin ylenkatsoin, että sen vuoksi kuolin, kuten Siena tietää ja Campagnaticossa lapset kaikki. Ma Humbert oon; eik' ole turmaks ollut vain mulle ylpeys, myös muille: kaikki sukuni joutui samaan onnettuuteen. Kun tehnyt eloss' en, nyt kuolemassa mun siksi täytyy tätä kuormaa kantaa niin kauan kuin on lepytetty Luoja.»
WILHELM. Sen Tanskan piispa Ol' äitilleni opettanut; hän sen Opetti mulle piennä ollessani. VALPURI. Sen vielä toki muistat. WILHELM. Varsin hyvin. VALPURI. Se hupaist' on! Mun Akselini sanoi Sull' oivan äänen olevan; ei hennon, Mik' eloss' ihmisiä himartaa, Vaan jalon, vahvan, järeän, kuin ois Se haudasta.
Kaannut on Ares nuo, vaan kaikk' eloss' on epäkelvot, vain valesuut, kujekuntoiset, kisakenttien kuulut, rohkeat ryöstelemään alamaisten lampahat, vuohet! Ettekö kuntoon saa heti vaunuja mulle ja niihin lahjoja kaikkia laita nyt, että jo tielle ma joudun!"
RICHARD. Upotkoon sinne, vedet hänen päälleen? Se valkomaksa luopio mit' aikoo? STANLEY. En tiedä, suuri valtias, mut arvaan. RICHARD. No, mitä arvaat? STANLEY. Että kiihtämänä Dorsetin, Mortonin ja Buckinghamin Hän tulee Englantiin ja kruunun vaatii. RICHARD. Kuin? Onko istuin tyhjä? Miekka jouten Kuningas kuollut? Valtakunta päätön? Muit' eloss' onko Yorkeja kuin minä?
Ma tiedän, eloss' onko ken vai kuollut: Hän kuollut on kuin maa. Hoi, peili tänne; Sen pinnan hengellään jos himmentää hän, Hän silloin elää. KENTIN KREIVI. Tämäkö se on Se ennustettu loppu? EDGAR. Nääkö kauhut Sen enteitä? ALBANIAN HERTTUA. Tää häviö ja hukka? LEAR. Hän elää! Höyhen liikkuu! Niin jos on, Niin palkitsee se onni kaikki tuskat, Joit' ikänäni kärsin. Hyvä herra! LEAR. Pois, pois!
STANLEY. Hyvinpä suoriuit sa, uljas Richmond. Kas, tämän varastetun valtakorun Sen verikoiran ohimoilta riistin Ja kulmiasi koristan nyt sillä. Se ota, pidä se ja arvoon nosta. RICHMOND. Jumala taivaan, sano aamen siihen! Mut' eloss' onko Yrjö Stanley vielä? STANLEY. Elossa, turvattuna Leicesterissä; Nyt sinne menkäämme, jos suvaitsette. RICHMOND. Mit' arvomiestä kaatui kahden puolen?
Ilmeni joukkoon Aineias; ilo kumppanit täytti, kun eloss' ennallaan hänet keksivät vauriotonna, aimoa täynn' uromieltä, mut aikaa ei uteluihin antanut ankara työ, jota kauasampuja kiihti, Ares, miesten surma, ja hillitön, riehuva Riita. Taistoon danaolaisia taas Diomedes, Odysseus, Aiaat kumpikin kiihti, mut ei väki iliolaisten, ei raju ryntäys ilmankaan toki pelkoa tuonut.