Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. syyskuuta 2025
ROSSE. Niin. MALCOLM. Lohtukaatte! Tulinen kostomme se olkoon lääke, Mi tämän kuolontuskan parantaa. MACDUFF. Häll' ei ole lasta! Kyyhkyseni kaikki? Sanoitko: kaikki? Lemmon kotka! Kaikki? Kuin? Kaikki poikaseni äitinensä Ja yhdess' iskussa? MALCOLM. Se kestäkää kuin mies. MACDUFF. Sen kyllä teenkin; Mut tuntea se täytyy myös kuin mies. Mun täytyy muistaa, ett' on eloss' olleet Nuo kalliit henget.
Hän mulle: »Jos sa seuraat tähteäsi, sataman saavutat sa kunniakkaan, mikäli näin ma eloss' autuaassa. Niin varhain jos en kuollut oisi, työhös sua öisin vahvistanut, nähden, että sinulle suopea niin Taivas oli. Mut kansas oma, paha, kiittämätön, mi muinen Fiesolesta lähti, vieläi sen vuorten kovan hengen kolkostama,
Pelvoton, talttumaton jos liekin taistelon riehuun, kaiketi koht' ilomiellä on istuissaan, levätessään, jos eloss' erjennee tapon tuiman tanterehelta." 119
Ma muistan ja se muisto nyt mun murtaa kuvanne hyvän, rakkaan, isällisen, kun eloss' ennen opetitte mulle inehmon kulun kuolemattomuuteen. Ma kuinka teitä tuosta kiitän, soipa on kieleltäin, niin kauan kuin ma elän. Mut mitä elämästäin ennustatte, kirjoitan, kätken naista varten, joka sen selittää, jos hänen luokseen saavun.
Huus yli kaiken kaupungin polo, itkevä impi: "Tullos, kansa jo kaikk', urot, naiset, Hektorin näätte, riemuna teille jok' ain' eloss' ennen sankaritöiltään saapui. Hänp' ilo näät oli kaupungin sekä kansan." Virkki, ja kaikk' ulos karkasivat, mit' ol' Ilionissa miestä ja naistakin. Sill' ylen hillitön heill' oli murhe. Ulkona kohtasivat liki porttia Hektorin tuojan.
Peitsen päässä Aatun pään hän äkkäs. Väristessä vanhain jäsentensä Ukko riensi polkutietä, kunnes Ehti paikkaan, missä poikain sarja Sorja vihollisten vieress' uinui. Harmahista ripsistään hän riisti Kyynelen ja katsoi ylpeästi, Luki kuolleet, ystävät ja oudot. Kaikki poiat löysi, paitsi Tuomaan. "Miss' on Tuomas? onko eloss' yksin Eikä täällä veljestensä luona?" Näin hän lausui.
Virkki, ja kaikki akhaijeja päin, kohotettuna keihäät, karkasivat väkevästi, ja tuo luja heill' oli toivo: raastaa ruumis pois, jota varjelemass' oli Aias houkkiot, sillä hän mont' yli ruumiin sorteli heitä. Näinpä hän käänsihe nyt sotaärjyiseen Menelaoon: "Ystävä, aaluva Zeun, Menelaos! Emme, mä pelkään, kumpainenkaan nyt eloss' erkane kamppaelusta.
Vammatt' eip' eloss' ennallaan toki löytänyt heitä, vaan ken akhaijien keulain luon' oli maassa jo maaten, heittänyt hengen kuss' oli alla akhaijien kätten, 763 tuskia Ilionissa ken iskujen, pistojen kärsi.
Keitä nuo Noin kuihtuneet ja pukimeltaan jylhät? Maan asukkailt' ei näytä he ja sentään Maan päällä käyvät. Eloss' olettenko, Ja olennoita, joilta vastuun saapi? Mua ymmärtävän näytte: kaikin viette Rosoille huulillenne kurtun sormen. Näytätten naisilta, mut partanne Mua kieltää teitä siksi päättämästä. MACBETH. Jos voitte, puhukaa! Keit' oletten? 1 NOITA. Oi, terve, Macbeth! Terve, Glamis-thani!
Ei metsämiehen kieltä tää. Ken ensin Eränsä tuo, se juhlan sankar' olkoon Ja toiset kaksi häntä palvelkoot. Ei täällä myrkyn pelkoa; sen koti On ylhäisissä. Laaksoon tulen vastaan. Nuo lapset kuninkuuttaan eivät tunne; Ei luule Cymbeline, ett' eloss' ovat.
Päivän Sana
Muut Etsivät