United States or Bangladesh ? Vote for the TOP Country of the Week !
FABIO. Tässä ei auta muu kuin sävyisyys; sävyisästi, sävyisästi! Vihollinen on ynseä eikä kärsi ynseätä kohtelua. HERRA TOPIAS. No, kuinka on laitasi, kyyhkyseni? Kuinka voit, pikku vunukkaiseni? MALVOLIO. Herra! HERRA TOPIAS. Hei, puluseni, tulehan tänne! Ei ole arvoisuuden mukaista heittää noppaa saatanan kanssa. Hirteen se häijy nokikolari!
"Tässä olen, mummo!" huudahdin minä sisään astuessani ja riensin hänen vuoteensa luo. Hän oli yhä yksin. Heintz, jonka jätimme hänen luoksensa, oli mennyt tiehensä, niinkuin luulin, pelosta, kun hän Ilsen tietämättä omin päin oli tuonut papin tänne. "Niin, niin, sinähän se olet, tumma kyyhkyseni!" lausui hän lempeästi ja huolten huojennuksesta.
Hame oli hyvin lyhyt, tukka vielä lyhyempi. Päässä miesten hattu, hameessa tasku kummallakin puolella ja kädet hameen taskuissa. "Oletko sinä nukkunut näin kauan, unikeko?" huudahti hento neitonen suudellen kummitusta hellästi molemmille pulleille poskille. "Niinpä kyllä, kyyhkyseni", nauroi kummitus, "pitäisihän sinun jo tuntea minun pahat tapani."
Neitiseni, cucullus non facit monachum, se on niin paljon kuin: minulla ei ole kirjotakkia aivoissani. Madonna hyvä, suokaa minun todistaa, että te olette narri. OLIVIA. Voitko sen tehdä? NARRI. Sangen sievästi, madonna hyvä. OLIVIA. No, todista. NARRI. Sen täytyy tapahtua kysymyksien ja vastauksien kautta. Pikku sievä kyyhkyseni, vastatkaa.
Tietääkö eno, minun kyyhkyseni ovat niin kilttiä; mutta he ovat vallan hävittäneet kukkaseni, he ovat repineet niitä, niin että ne ovat huiskin haiskin ... minä toruinkin niitä tänään. Ja he pelästyivät luonnollisesti kovin siitä, että olivat loukanneet hallitsijattarensa kukkaisia?
Minä nimitän häntä ruhtinas Aapisto Hurinkuriseksi, sillä hänen nimensä sisältää kaikki kirjaimet huiskin haiskin". "Venäjän ruhtinas on teidän tuttavianne, onko hän?" lausui Steerforth. "Tietysti, kyyhkyseni", vastasi Miss Mowcher. "Minä pidän hänen kyntensä kunnossa. Kaksi kertaa viikkoonsa! Sormet ja varpaat!" "Hän maksaa hyvin, toivon ma?" arveli Steerforth.
Minä tahdoin saattaa häntä, mutta hän pyysi saada mennä yksinään. Tuokion kuluttua tuli hän takaisin, vuodattaen hiljaisia kyyneliä. Rekemme oli valmiina. Isä Gerasim ja hänen vaimonsa tulivat kuistille meitä saattamaan. Kuomiin istui meitä kolme: Maria Ivanovna Palashkan kanssa ja minä; Saveljitsh kömpi kuskilaudalle. "Hyvästi, Maria Ivanovna, oma kyyhkyseni!
Ehk' Aksel, kosk' et luulekkaan, On eessäs, kyyhkyseni! Hyvästi, Valpur kaunokkaan', Sä sydänkäpyseni! Ehk' Aksel, kosk' et luulekkaan, On eessäs, kyyhkyseni! Oi, taivahinen! Täss' on hän, Valpur kaunokkaan', Sä sydänkäpyseni! VALPURI. Aksel! AKSEL. Valpur! VALPURI. Voi, se Sinäkö olet?
Taas yksi tilaisuus, joka meni minulta hukkaan. Tämä on ainakin kahdeskymmenes kerta kuin koetan häntä saada puhutella kahdenkesken sillä kuukauden ajalla kuin täällä olen ollut, mutta aina on tuo täti vastassa. Hän vihaa minua, se lohikäärme. Mutta kyllä minä vielä pelastan kyyhkyseni hänen kynsistään, sen lupaan. Kuinka se on siro! Kuinka runollisesti vieno!
Täyttä laukkaa laski hän ylä- ja alamäet. Juuri sinä hetkenä, kuin Elisabet katsahti taaksensa ja huomasi vainoojansa, näki myöskin Haley hänet. Raivoissaan pieksi hän ratsuansa ja saapastensa kantapäillä niin kovin painoi sen sivuja, että se kuuluvasti huohotti, vaan samalla syöksyi eteen päin kuin nuoli. "Odotahan, kyyhkyseni!" pilkkasi Haley. "Vielä vähä kärsivällisyyttä, niin oletpa kiinni!