Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Levottomin silmin vaimo aina Katsoi pikkulasta povellansa; Mies se tähtäs aina polun päähän. Ikävöiden veikkoansa sieltä. Virkattu ei sanaa; sirkka yksin Kirkui heiniss', sorsa lammikossa Ynnä joskus äidin rinnall' lapsi. Näinpä päivä hiljaksensa päättyi. Vaan kun aurink' uupui vuorten taakse, Paikallaan viel' istui Aatu, sentään Viilall' enää vihlomatta rautaa, Urkkien vaan yhä polkutietä.
Tällä ajalla hän ei Jukkea nähnyt, mutta nyt kulki Antti mutkaista polkutietä metsäisellä taipaleella ja laulella lurkutteli erästä hengellistä laulua, kun Jukke äkkiarvaamatta tien mutkassa metsän suojasta pallahti vastaan. Antti samassa ojenti kätensä Jukkea kohti ja iloisesti huudahti: »No terve mieheen.»
Risto oli kuitenkin pyytänyt ja saanut kaksi pienempää kanuunaa, jotka hän hilasi erään suuren ahon reunalle metsän suojaan, noin puoli penikulmaa Tuovilasta, molemmin puolin menevää polkutietä, jota myöten hän arveli vihollisen ryntäävän kylää kohden.
Ja kun tääkin yö ol' loppuun mennyt Sekä harjuin huipuillen ja metsän Loi syys-aamu ensi-ruskoloitaan, Viejä ruoast', unest' elpyneenä Heräs heinävuoteeltaan ja lausui: "Nytpä, kelpo ystäväni Aatu, Tahdon käydä ihmis-asunnoilla Ruokaa meille noutamaan, jos jaksan. Jos käyn polkutietä halki metsän, Keskipäiviks' ehtinen kai taloon; Ehtooll' olen ruokinein taas täällä.
Helena läheni mökkiä ei suorastaan sen edessä olevan niityn poikki polkutietä, joka sinne johti, vaan läpi metsän, jonka liepeesen mökki oli rakennettu. Varovasti hän astui askeleen eteenpäin, katseli ympärilleen ja etenki mökkiin päin, kuunteli ja sitten rohkesi hän taas astua askeleen. Levottomuus oli hänen poskilleen ajanut punaa, joka vielä enemmän kaunisti hänen viehättävää muotoaan.
Puoliyön aikaan tulevat nämä hiipien ja arkoina polkutietä ja vilkaisevat vähän väliä oikeaan ja vasempaan. Paidat heillä oli hampaissa ja pitkät varsiluudat käsissä; eikä heillä muuta ruumiin verhoa ollut kuin valkoiset, hirmuisen suuret lakanat, jotka olivat ympärilleen kietoneet. Kuinka sitten kävi? VAPPU. Noita valheita viitsitte kuunnella. MATTI. Valheita? Sano, Kalle, eikö ole totta?
Peitsen päässä Aatun pään hän äkkäs. Väristessä vanhain jäsentensä Ukko riensi polkutietä, kunnes Ehti paikkaan, missä poikain sarja Sorja vihollisten vieress' uinui. Harmahista ripsistään hän riisti Kyynelen ja katsoi ylpeästi, Luki kuolleet, ystävät ja oudot. Kaikki poiat löysi, paitsi Tuomaan. "Miss' on Tuomas? onko eloss' yksin Eikä täällä veljestensä luona?" Näin hän lausui.
Hänen päänsä irti leikattuna, Joukon päämies peitsen päähän pisti, Huohotellen joukkoineen sielt' ajoi; Kaksikymment' oli tullut niistä Kuusi läksi, yksi haavan kanssa. Mutta synkän metsän polkutietä Saapui surmatuiden vanha isä. Eipä poikain mentyä viihtynyt hän Tuvassaan; hän läksi aseetonna Neuvomaan heit' oikein ottelussa. Nyt hän näki ratsumiesten retken Kun ne loitoll' ajoi nelistellen.
Kuuli vanhus kujerruksen vienon, huoli rintaan syttyi, rauha rikkui, kadonnutta etsimään hän lähti. Vaiti tuvast' astui, vaiti korven polkutietä tuskin tuntuvaista; metsän latvoille jo päätyi päivä, ennenkuin hän ensi taloon ehti. Kolkolta, kuin honka liekin syömä autiolla kulokankahalla, kartano nyt näytti, rikas ennen; tuvass' emäntäinen yksin istui, lasta nukkuvaista liekutellen.
Päivän Sana
Muut Etsivät