United States or Saint Pierre and Miquelon ? Vote for the TOP Country of the Week !
*Brendel*. Ihana emäntäinen, sitte olette tuhlannut aikaanne turhaan. Sillä se on jotenkin mitätöintä, sen voin sanoa. *Rebekka*. Vai niin? *Brendel*. Se mitä olette lukenut, tarkoitan. Minun arvokkaimpia teoksiani ei yksikään mies tai vaimo tunne. Ei kukaan paitsi minua itseäni. *Rebekka*. Kuinka *se* on mahdollista? *Brendel*. Niitä ei ole vielä kirjoitettu. *Rosmer*. Mutta hyvä herra Brendel
Katsos, jos emäntäinen tietää ja tuntee että hänen täytyy laittaa viidenlaisia leivoksia ja kuudenlaatuista marjahuuppaa eli sylttiä, ja ehkä lisäksi jäätelö-torttua ja viini-hyydettä ilman sokerileipurin avutta, niin istunee hän mieluummin myötäänsä sisällä, millään muotoa estämättä yleistä parasta, kun ei hänellä voi olla niin ja niin kuin Smithin rouvalla ja rovastin eukolla oli.
Mutta Sjöblomska seisoo jo kahvikattilan ääressä kalamiehelle lämmintä kupposta keittämässä, ja hyvillään on emäntäinen kauniista kalasta, josta tuo osa keitetään ja tuo suolataan ja tuo paistetaan. "Mamma, katso!" huudahtelevat lapset, ja milloin on äidin katsominen selkä-evää, hirveän suurta, milloin leukaa. "Jaa-a!" virkkaa hän silloin.
Vikkelästi siinä emäntäinen hyörii, taitava ja toimelias, hiljainen ja siveä, entinen Konkkalan Anni, nyt naimisissa entisen torpparin, Simo Jokelan, kanssa. Savilampi kuului ennen Kaulioon, mutta nyt se on lohkaistu päätilasta. Kaksi päivää Annin ja Simon häitten jälkeen lahjoitti Herpertti Kaulio Savilammin Annille ja hänen miehelleen.
Useinhan tuo emäntäinen alakuloisena käyskelee, seisoo tulisijan ääressä patansa vaiheilla, mietiskellen äänetönnä. Mutta koska hän taasen pienoisensa luoksi kyykistyy kehtohon alas, silloin säteilee hänen silmänsä ihanasti. Hän iloitsee, koska »kultakäpynen» hänen helmassansa verevänä rikostaa ja reutoo.
Laitettuaan pojille vuoteen ja näiden väsyneinä heittäydyttyä unen valtaan, päätti emäntäinen, jolla oli tieto siitä, että poikia etsitään, kantaa hänkin kortensa yhteiseen valtakunnanpuolustuskekoon.
Tyhjinähän tallissa nyt seisoi Härkähinkalot, pois oli Tuomo; Muistopatsahana murheellisna Vajan loukoss' ies seisoi tuolla. Itkemähän silloin emäntäinen, Silmäss' isännänkin kyynel kiilsi, Koska hartaall' äänellä hän lausui: »Olipa tuo uskollinen miesi, Teki työnsä täyteen mittaan aina; Mistä löydän hänen vertaistansa?» Mutta pohjan puoleen kirkonmaata Tuomo haudattiin.
Mulle nyt on pieni perhedraama selvinnyt. Kas teiri, sehän emäntäinen on mi vartoo saapumista puolison ja sängyss' itseksensä mouruaa ja pohtii saarnan juonta ankaraa. Nyt käki sehän tietysti on mies hän mistä saapuneekin, herraties, mut maireasti "kukkuu kukkuu". Kas tuo eikö osannutkin peijakas! Tuo vanha juopporatti tietää sen mi parhain vaimolle on mielehen.
Vähäistä ennen lähtöänsä hän oli joutunut kuumeesen ja horroksiin, mutta sitten äkkiä avannut silmänsä ja lausunut: "Palaja taas, minun sieluni, sinun lepoos, sillä Herra tekee hyvästi sinulle." Tämä oli hänen viimeinen huokauksensa. Mutta tupahan paistaa kirkas aurinko. Emäntäinen häärää, hiljaa itkien.