United States or Vatican City ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja kun hän sitä ajatteli, heräsi hänen mielessään ikään kuin salaperäinen kauhu. Tuntui kuin jotain mustaa olisi ylhäältä laskeutunut hänen päällensä ... jotain sellaista, joka tahtoi hänet rusentaa ja tukehduttaa. Tyttö voihki; haparoi sormillaan kellertävää tukkaansa. Sakris istui lähellä ja silitteli hiljaa sitä kosteaa, ohimoilta kiharaa tukkaa.
Hän näytti kuudennellakymmenennellä olevalta mieheltä, kasvonpiirteensä jalolta ja käytökseltään ylevältä. Hiuksensa olivat ohimoilta hieman harmaat, mutta käyntinsä ja tuli tummissa silmissään niin elokasta, kuin olisi ollut vasta kolmenkymmenen ikäinen. Vaatetuksensa komeudesta ja käytöksensä ylevyydestä voi päättää hänen olevan korkeata meksikolaista sukua.
Lehtori punastui ohimoilta. Rouvan nauru ei hänen mielestään ollut paikallaan, sillä olihan tässä intresantti psykologinen kysymys, jonka perille oli hauska päästä. Lehtori tapaili muotoa huomautukselleen, mutta jokaisessa sanassa tuntui hänestä olevan loukkaava kärki, ja hän pelkäsi äänensäkin sävyä. Sanoakseen mieltä pahoittamatta tuon yksinkertaisen lauseen, ettei tässä ollut mitään naurettavaa, ei hänellä ollut muuta keinoa kuin sanoa se vieraalla kielellä: »Ma chère, il n'y a pas tant
Jumalan tervehdys teille! kuulin miellyttävän, soinnukkaan äänen sanovan jossakin takanani. En ensin nähnyt siellä, mistä se tuli, muuta kuin harmaanruskean vuorenseinän. Sitten siellä liikahti, ja vuoripolun viimeiseltä askelmalta laskeutui minua kohti keski-ikäinen mies, yllään vuorenvärinen karkea munkin viitta. Hän oli avopäin, tukka tuuhea ja paksu, ohimoilta jo harmaantunut.
Tuskan kyynel ilmestyy hänen silmiinsä ja rikkoo hänen katseensa. Mutta hän vain katsoo ja katsoo. Nyt hän jo laskee kätensä ohimoilta, nyt hän puristaa molemmat kätensä vasten rintaa. Hän puhuu jotakin. Hän näyttää tahtovan, että he myös joisivat kaikki juomaleilistä. Hän puhuu kaikille. Ei hän puhu sille yhdelle, ei myös enää katso siihen yhteen.
Hän nous ja lausui: »Siitä ymmärtänet, kuin suurta tunnen rakkautta sinuun, kosk' unohdan tään tyhjän turhuutemme, lujiksi kappaleiksi varjot luullen.» Kahdeskolmatta laulu Jo Enkeli, mi piiriin kuudentehen meit' oli ohjannut, ol' seisahtunut, minulta merkin ohimoilta poistain. Sanonut oli 'Autuaiksi' niitä, jotk' oikeutta halas; toisen sanan, ei muuta, vielä oli tainnut: 'jano'.
Aamulla kun hän seisoi pihalla ja katsoi Esterin jälkeen, joka katosi kujalle syysaamun sakeaan sumuun, että kuului vain kärryjen etenevä jyrinä, hän puristi päätään ohimoilta: »Olenko tehnyt oikein vai väärin?» Esteri istui kärryissä ja mietti, mitä on tämä elämä. Sumua, usvaa! Ja Antti puheli minkä ehti.
Ja kun hän perille tuli, niin heti kertoi kerrottavansa. Hirmuisesti suuttui valoisa jumala tätä kuullessaan. Seppele, joka koristi hänen päätänsä, luiskahti alas ohimoilta, kultainen lyyry putosi maahan, hänen muotonsa muuttui. Vihan vimmassa hän sieppasi vierestänsä peljättävän hopeajoutsensa, asetti siihen pitkältä sattuvan nuolen, ja tähtäsi suorastaan lemmittyä neitsyttä vastaan.
Laskevan auringon säteet hyväilivät hehkuvan punaisina korkealla olevaa huonetta, valoivat tytön valkeaan, poimulliseen pukuun ja jalopiirteisiin kasvoihin purppurahohdetta ja leikkivät hänen kiiltävän mustassa tukassaan, joka oli kammattu kaunismuotoisilta ohimoilta korvien taakse.
Hän nous ja lausui: »Siitä ymmärtänet, kuin suurta tunnen rakkautta sinuun, kosk' unohdan tään tyhjän turhuutemme, lujiksi kappaleiksi varjot luullen.» Kahdeskolmatta laulu Jo Enkeli, mi piiriin kuudentehen meit' oli ohjannut, ol' seisahtunut, minulta merkin ohimoilta poistain. Sanonut oli 'Autuaiksi' niitä, jotk' oikeutta halas; toisen sanan, ei muuta, vielä oli tainnut: 'jano'.