United States or Oman ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ruoskanvarsi koputtelee luukulla varustettua ovea. »Flickorna ä' int' hemma nu!» luukku sulkeutuu. »Mennään! Ajakaa vaikka tulimaiseen kattilaan, mutta ajakaa täältä pian!» huutaa Olavi. »No no, ei sitä niin heitetä, kun kerran on reisuun lähdetty...» Ajuri kääntää kadulle ja kiertää täyttä vauhtia eräälle toiselle pihalle. Olavi jää kuin tajutonna kärryjen viereen seisomaan.
Miss Murdstone oli kyllä ystävällinen taluttamaan minua ulos kärryjen luo ja sanoi matkalla, että hän toivoi, että minä katuisin, ennenkuin minulle tuli paha loppu; ja sitten minä nousin kärryihin, joita laiska hevonen lähti vetämään. Minä lähetetään pois kotoa. Me olimme ehkä kulkeneet puolen penikulmaa ja nenäliinani oli aivan märkä, kun ajomies yhtäkkiä seisahutti hevosensa.
Kasakat sillä välin jo alkoivat piikillään pöyhiä kärryn koppaan heitetyitä heiniä, jota tehdessä kadonnut mies vapisten ja rumasti irvistäin keikahti ylös kärryjen kopasta, johon peloissaan oli kätkeynyt.
Kuvailkaa tämä laakso ulkopuolella suurta kaupunkia, jonka siitä erottavat korkeat kukkulat siten, että kun kaupunki on niiden mereen päin viettävällä rinteellä, laakso jää maan puolelle. Astelemme tämän laakson pohjaa, etenemme kaupungista ja kadotamme vähitellen kuuluvistamme meren kohinan, laivain huudot ja kärryjen ja raitiovaunujen kolinan.
Jokaisen tämmöisen kysymyksen perästä työntyi hän lähemmäksi häntä ja nyhjäsi häntä taas, niin että me viimein olimme kaikki sullotut yhteen kärryjen vasempaan nurkkaan, ja minua likistettiin niin, että tuskin kestin sitä. Kun Peggotty huomautti hänelle minun kärsimisiäni, teki Mr. Barkis heti minulle vähän enemmän tilaa ja siirtyi vähitellen pois.
Hän ei voinut sitä selittää, mutta tunsi vihaavansa tuota naista juuri tuon selittämättömän pakon vuoksi, jota hän kaikkia muita kohtaan harjotti. Hän seisoi juuri perunapeltonsa saralla, kun maantieltä kuului kiivasta kärryjen rätinää. Kuka se? Hän tunsi samaa kiihkeätä odotuksen levottomuutta kuin kerran ennenkin. Jo vilahti ruoska ja kuului hihkaisu. Se oli siis hän ja poika mukana.
Silloin syöksähti joukosta esiin vanhanpuoleinen nainen ja riensi kärryjen luo. Hän tarttui vangin molempiin käsiin, leuka nytkähteli ja huulet liikkuivat, mutta hän ei saanut mitään sanotuksi, vaan purskahti äänekkääseen itkuun. Vangitun silmissä näkyi välähdys, niinkuin hän olisi hänet tuntenut, mutta sitten hän käänsi päänsä toisaanne kärryt lähtivät vierimään.
»Ja te kulette näiden 'ihanteittenne' kanssa kuin kievarikyydillä jonkun tuntemattoman herran kanssa, kapsäkit samoilla kärryillä. Ja te istutte ja puhelette ilmoista ja maisemista, ja muuta yhteistä teillä ei olekkaan. Mutta matka sujuu, sillä kärryjen alla on vieterit.
Tie ja tienvieret olivat aina vaan peitettyinä ruumiilla ja tavaroilla. Väliin näkyi ruumiista ihan selvästi, että ne olivat kuuluneet yhteen ja samaan perheeseen. Oli nimittäin: vaari, muori, isäntä, emäntä ja lapset, kaikki melkein yhdessä kasassa; ihan niinkuin olisivat yksimielisesti tahtoneet kuolla pois tästä matoisesta maailmasta. Härkiä myös oli kuolleena särjettyjen kärryjen vieressä.
Mies, joka hevosen vieressä kulki, huudahti äkkiä "Seis!" Sitten hän tuli kärryjen luo huutaen toistamiseen "Seis!" Hevoset pysähtyivät. Seuraavassa silmänräpäyksessä hän oli noussut rattaille ja tarttui ystävällisesti käteeni, puristaen sitä. "Joko vihdoin viimein heräsitte?" kysyi hän. "Jumalan olkoon kiitos! Minä jo aloin pelätä ett'ette enään virkoisikaan."