United States or Czechia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuin kuvaileekin mielessänsä valon ja värit sokea: jos uuden päivän hän näkee, aisti uus se hälle on. Täynn' uljuutt', aavistusta, ilon huumaa mä tälle tielle astun. Paljon suot sa mulle, niinkuin lahjojansa maa ja taivas yltäkyllin tuhlaa meille, ja vaadit multa, mitä vaatimaan vain lahja sellainen sun oikeuttaa. Mun itseäni kieltäin, hilliten on ansaittava sinun luottamukses.
Puhkesi vihlovahan valitukseen myös isä vanha, kaupunk' itkua täynn' oli kaikki ja parkua kansan; suur' oli surkeus niin, kuin hukkuen valkean valtaan korkein linnoineen koko Ilion sortunut oisi. Valtiasvanhuksen väki vaivoin hillitä saattoi, Skaian portist' ett' ulos ei surunvauhkona syössyt.
Ympäri muurin miest' ajetaan, johon mielistyin, ja mun rintani täynn' on surkua Hektorin vuoksi, jok' uhrannut häränreidet Idan rotkokkaan laell' on monet mulle ja myöskin linnass' Ilionin. Hänt' aimo Akhilleus vainoo, kiitäen kiiruhtaa Priamon nyt muureja kiertäin.
Lausui noin, mut vait oli muut, ihan ääneti istui, peljästyin, täynn' uhkaa näät väkevästi hän haastoi. Vihdoin virkkoi noin toki päilyväsilmä Athene: "Korkein valtiahist', isä kaikkien, Zeus Kronossynty! Voimasi voittamaton hyvin meille on tietty ja tuttu; danaolaisia meidän on vain kovin urhoja surku, joitten on kuoltava siis kovan onnen kukkurapääksi.
Niin armasta tääll' asustella ois, Kun mieli täynn' on toiveit', aatteitaan Ja sydän vasten rintaa painaltaa Kun tahtois ihmistä jok' ainoaa. Mun mieleni vaan luokses nostata, Suo täällä työtä, anna voimia. Oi, Jumalani, ellös ota pois Mua maailmasta ennen aikojaan! TUONI JA EL
Virkki ja istuutui koht' itsekin korkea Here; vaan saliss' ylhän Zeun oli nurkua täynn' ikivallat; istuutui hymy huulillaan, mut tummien kulmain ylt' ei seestynyt otsa, ja noin vihasuulla hän lausui: "Vastustammeko Zeuta me siis, vähämieliset houkot? Hillitä tuumia tuon rukouksin tai väkivoimin viel' yritämmekö totta?
Jumalan siunaus On pyhä rakkaus: Kun sydän sydämelle aukeaa, Elämä viinin lailla kuohuaa Ja toivonhelmet loistaa, kirkkaus Maan, taivaan täyttää, niinkuin heijastus Maast' autuain, ja aarteit' täynn' on maa. Oi, Jumalani, ellös ota pois Mua maailmasta ennen aikojaan!
Yöpynyt Foiniks vanha on sinne, kun pyysi Akhilleus, laivoin aamull' että hän lähteä vois kotimaalle, itse jos mielii, sill' ei hän toki pakkoa panne." Lausui noin; mut vait oli muut, ihan ääneti istui hämmästyin, sanat sankarin nuo näet täynn' oli uhkaa.
Häväisty ristisi on pyhä kiilto, Liattu polvinauhas ritar'arvo, Ryövätty kruunus kuninkuuden loisto; Jos valan tahdot uskottavan tehdä, Johonkin vanno, jot' et häväissyt. RICHARD. No, maailmaan, ELISABETH. Se täynn' on ilkitöitäs. RICHARD. Isäni kuoloon, ELISABETH. Elosi sen tahras. RICHARD. No, itseeni, ELISABETH. Häväisit itse itses, RICHARD. Siis, Jumalaan, ELISABETH. Jumalan herja pahin.
Kultaa, tyttöni, kultaa sulta mä kaipaan, Rikkaudetta ja aarteitt' en tule aikaan. Kultaa täytesi! ulkokulta ei kelpaa, Ontto jos sisus on tai täynn' iki velkaa. Onkin, tyttöni kalliimp' onpi kuin kulta, Verrakseen minä halp' olen tuhka ja multa. Vaan ken köyhä on, rikkautt' etsivi silloin, Rikkaall' ei rikas tarpeeseen ole milloin. Oi, jalot aattehet, Tähtyet taivahan!