United States or Palau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niille he heittäytyi sekä verhokseen veti pilven kauniin, kultaisen; alas tiukkui helmivä kaste. Noin laell' uinui Gargaronin sikiunt' ylitaatto kaulaten puolisoaan, unen uuvuttaissa ja lemmen.
Vaan salipylvähiköstä Apollon korkea Here kutsui kohta ja taivaisten sanansaattajan Iriin, näillepä näin sanat siivekkäät hän laati ja lausui: "Rientäen menkää, teitä on kutsunut Zeus laell' Idan, sinnepä tultua, kasvot Zeun kun kumpikin näätte, tehkää, täytelkää, mitä teille hän pannevi työksi." Virkki ja Zeun salipylvästöön meni korkea Here istuimelleen taas, mut pois he jo kumpikin kiiti.
Sillä jos tahtoisimme me, auttajat kaikki akhaijein, iliolaiset torjua, Zeun etähälle jo estää, yksin-istuja tuo laell' Idan koht' ikävystyis." Vastasi maan järisyttäjä näin, tukaloituen tuiki: "Here rohkeasuu, sanan minkä sä nyt sanelitkaan! En toki ensinkään Kronossynnyn Zeun kera kiistaan meitä mä yllytä muita, on mahtaja hän moniverta." Noinpa he toinen toiselleen nyt haasteli tuossa.
Ympäri muurin miest' ajetaan, johon mielistyin, ja mun rintani täynn' on surkua Hektorin vuoksi, jok' uhrannut häränreidet Idan rotkokkaan laell' on monet mulle ja myöskin linnass' Ilionin. Hänt' aimo Akhilleus vainoo, kiitäen kiiruhtaa Priamon nyt muureja kiertäin.
Mutta kun ois heti alle jo Troian korkean muurin ehtinyt, silloin Zeus, isä ihmisien, jumalainkin, laskeutui laell' istumahan puropursuvan Idan, ylhäst' astuen taivaastaan, kädess' iskevä leimaus; sai sanan viedäkseen hält' Iris hohtavasiipi: "Iris, Hektorin luo heti riennä ja tää sana saata: kons' Agamemnon käy, sotalaumain pää, yhä vielä kamppailuss' etumaisena päin rivit ruhtoen, silloin itse hän väistyköhön, mut torjumahan vihamiestä 189 käskeköhön väen muun sodan temmellyksehen tuimaan; mutta kun keihäs käy tai nuoli ja Atreun poika rientää vaunuilleen, väen Hektor saava on multa surmata, kunnes on tullut luo lujateljojen laivain, kunnes päiväkin laskeutuu, maat yö pyhä peittää."
Ehtivät Idan luo, puropursuvan, riistavarinteen, Lektonin niemeen, kuss' ulapalta he riensivät maihin, nousivat vuorta, ja askelien all' aaltosi latvat. Sinne nyt jäi Uni, ennenkuin näki Zeus hänet, honkaan kiipesi korkeimpaan laell' Idan lautunehista, ilmojen kautta mi kasvoi ain' ylös taivohon asti.
Vaan useimmat löi toki Aias, Oileun poika; urhoa toist' ei nopsaa niin pakolaisia ollut vainoamaan, kun Zeus pelon valtaan herpasi heidät. Vaan yli kaivannosta kun pääsivät paalutetusta, kons' ylen monta jo heit' oli lyöneet maahan akhaijit, vihdoin vaunujen luokse he seisahtui tenän tehden, kauhun kalpeus kasvoillaan. Mut Zeus laell' Idan valveutui kupehelta jo Heren korkeavallan.
On surku mun kuoloon-käypiä noita. Itse ma istumahan toki jään laell' ylhän Olympon, katselemaan halumielin. Vaan tepä muut ikivallat, Troian miesten luo alas menkää nyt ja akhaijein, saatte nyt auttaa kumpiakin, kuten mieli on kunkin. Sillä jos raivota saa omin valloin nopsa Akhilleus, hänt' ei hetkeäkään voi torjua iliolaiset.
Ehtivät Idan luo, puropursuvan, riistavarinteen, keksivät Gargaronin laell' yksin istuvan siellä kaitsevasilmän Zeun, sulotuoksuva peittona pilvi.
Ehti jo Idan luo, puropursuvan, riistavarinteen, kuss' oli Gargaronin laell' alttari hällä ja lehto. Seisottain hevot siin' isä ihmisien, jumalainkin päästi ne valjaistaan, sumupilveen verhosi saakkaan; 50 itsepä harjanteelle hän istui mahtajariemuin, linnoja Ilionin ja akhaijein laivoja katsoi. Juur' oli leiriss' eineellään hiuskaunot akhaijit, joutuen söivät, syötyä koht' asut ottivat ylleen.