United States or Argentina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lokrien johtaja nopsa ol' Aias, Oileun poika koolt' ei niin iso kuin Telamonin ol' aaluva aimo, 528 ei likimain, vähä varreltaan, sopa pellavapelkkä, vaan paras peitseltään koko Hellaan ynnä Akhaian Kynos, Kalliaros, Opoeis oli heill' olokantaa, Bessa ja Skarfe, Augeiain ani-armahat seudut, Tarfa ja myös Thronios, vesivieri Boagrios-virran; nuo nelikymmenikön toi tummia keuloja, miehet manteriset, pyhän Euboian ohipuoll' asuvaiset.
Vaan väki Argos-maan, kun Hektorin poistuvan keksi, kiihtyvin innoin taas kävi kimppuun iliolaisten. Ensimmäisen kaas uros nopsa Oileun poika, Aias, kärkevin peitsin, sai tuta Satnios tuota, aaluva Enopsin, vedenneidon kantama kauniin, Satnioeis-joen luona kun Enops karjoja kaitsi.
Kuin jalopeuraa kaks ison vuohen vie, hajotellen koirat iskevähampaiset, läpi viidakon sankan viepi ja leuoissaan sitä kantaa maast' ylähällä: Aiaat kumpikin noin hänet nosti ja vei sopavälkyt, pois asun riistivät yltä, ja sorjan, suonevan kaulan kostoks Amfimakhon löi poikki Oileun poika, kääntyen viskasi miesvilinään hän pään kuni pallon; Hektorin jalkoihin, pölyn keskeen kieri se maahan.
Sitten nousi ja lausui noin hän akhaijien kesken: "Tulkaa, kellä on vain halu ryhtyä myös tähän kilpaan!" Virkki, ja askelnopsa nyt Aias, Oileun poika, nousi, Odysseus myös monineuvo ja Nestorin poika Antilokhos, joka juoksultaan oli nuoria nopsin. Seisoi rinnakkain he, ja maalin näytti Akhilleus.
Ensin Oileun aaluva tuon näki, juoksija oiva, virkki jo Aiaaseen, Telamonin poikahan, kääntyin: "Meitäpä laivoja varjelemaan joku käski nyt, Aias, tietäjän hahmoss' ilmestyin jumaloista Olympon Kalkhas, lintujen katsoja, ei totisesti hän ollut, näät hänen mennessään jalon tuon minä näin sekä tunsin jalkojen astunnan tuta helppohan on ikivallat.
Riens Agamemnon päin etumaisena, kaasi Bienorin, päällikön kuulun, löi hänet, löi myös kumppanin hält', ajomiehen, Oileun. Vaunuiltaan alas karkasi tää sekä ryntäsi vastaan; vaan kävi ryntääjään päin otsaa kärkevä peitsi, ei kypär' estänyt, ei sen raskas, vaskinen reunus, vaan läpi luun meni peitsi, ja velloutui verisiksi aivot kaikki, ja ryntääjän noin sorti hän surmaan.
Virkki, ja empinyt ei Telamonin aaluva aimo; sai sanat siivekkäät heti hältä Oileun poika: "Aias, tänne sä jää Lykomedeen urhean kanssa, tarmoin taistelemaan, rivit rohkaiskaatte akhaijein, itse nyt tuonne ma käyn päin ryntäävää vihamiestä, taas heti riennän tänne, kun auttanut vain olen noita."
Nouskaa tarkkaamaan tekin; sillä en tunne ma selvään; vaan Aitolian urhoja mies on tuo näköjänsä, ruhtinas Argos-maan asujain, hevonsuistajan Tydeun aaluva, vankkumaton Diomedes, niin minä arvaan." Pilkkasi askelnopsa nyt Aias, Oileun poika: "Idomeneus, hokemaan mitä hoppuat? Kaukana vielä kiitää valjakot vauhdikkaat yli tanteren aavan.
Virkki; mut askelnopsa nyt Aias, Oileun poika, pystyyn karkasi vastaamaan vihan kiukkua kiehuin. Jatkunut kauankin kai siin' ois urhojen riita, ellei itse Akhilleus ois näin virkkaen noussut: "
Tulkoon siis kukin itsestään, sitä ettehän salli, ett' ois Patroklos ilo koirien iliolaisten." Kuuli sen Aias koht', uros nopsa, Oileun poika, ensimmäisenä syöksyi luo läpi taistelotelmeen, 257 sitten Idomeneus sekä Idomeneun sotiseura Meriones, uronsurman Enyalion väkiverta. Vaan kuka muististaan vois mainita kaikki ne urhot, jotka akhaijit taas sai uuteen taisteluintoon!