United States or Bolivia ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Ah, nuorukainen, on tuumas turhat, et eloa vältä, et kuolemaa, sull' eessäs synkät on syyt ja murhat sun kosto Salliman saavuttaa; mut kärsimyksistä nousten, noudat Olympon korkeimman seppeleen; kuin joutsen joikuen kuolet, soudat pois unten laaksohon ijäiseen. Oot oma meidän.
Tupakan kalleuden takia ei Englannissa ainakaan nykyisin polteta paperossia eikä sikareja, vaan herrasmiehetkin kävelevät pitkin katuja piippunysä hampaissa. Pitkiä, erinomaisen pulskia miehiä näkee Englannissa paljo. Poliisitkin olivat kuin Olympon jumaloita ne harvat, mitä oli; viittä enempää en tullut näkemään koko Englannin matkalla.
Kaataa kaupungin Priamolt' ikivallat Olympon teidän suokoot, onnekkaan kotitiennekin olla. 19 Vaan anon armaan lapseni pois monin lunnahin: älkää poikaa Zeun uhitelko, Apolloa noutavanuolta."
Vaan virsi varttuu, se soi kuin värttinä suuri vääntyis, se kasvaa, karttuu, kuin langat harmajat laulain ääntyis; jo hyytää harmaus Olympon kukkivan onnen kummut, maan tummuu armaus, inehmoin kuolevat unten ummut.
Totuus asuu jossakin niin korkealla, etteivät meidän jumalamme voi sitä nähdä Olympon kukkuloilta. Sinä, rakkaani, luulet teidän Olymponne olevan vieläkin korkeammalla ja seisoessasi sen kukkulalla huudat minulle: »tule, ja sinä saat silmäillä näköaloja, joiden vertaisia et ikinä ole nähnyt!» Saatat olla oikeassa.
Sinis orhiansa siell' ohjatkoon, kunis kuulu elää Olympon kansa ja ihmisheimojen harput helää; sinis nähkööt sieltä hänet oudot maat, suvut myöhäis-ajan, kunis ihmismieltä tiet tenhoo taivahan-ratsastajan.
Mutt' ei veljeä herpoavaa unohuttanut Aias, varjosi, harpaten luo, heti kilvell' ylt'yli Teukron. Vaan tovereistapa kaksi jo harteilleen hänet otti, Mekisteus, Ekhion jalo poika, ja uljas Alastor, laivain laitavien vei luo kovin oihkivan urhon. Uljuutt' iliolaisten taas isä nosti Olympon; kaivantoon syväpohjaan päin he nyt työnsi akhaijit. Rohkein voimin heist' etumaisena ryntäsi Hektor.
Luovuta siis hänet koht', ota vastaan vainajan lunnaat!" Hällepä vastasi näin uros askelnopsa Akhilleus: "Olkoon siis! Ken lunnaat tuo, pois vainajan vieköön, niin jos on itse Olympon Zeun vaka tahto ja käsky."
Kirkkaasti helottavana ihmettelee Daphnis Olympon outoja asunnoita, nähden pilvet ja tähdet jalkainsa alla. Riemu siitä on levinnyt metsiin ja muihin maaseutuihin sekä Pan'in ja paimenten ja metsä-impein luokse. Susi ei väijy karjaa eivätkä verkot hanki petosta hirville. Siivo Daphnis rakastaa rauhallista menoa.
Oppineet pitivät kuitenkin tätä ilonhurmausta liian lapsellisena ja rukoilivat helisevimmällä latinankielellä kaikilta Olympon jumalilta ja jumalattarilta apua, varsinkin pelättyä ja vaarallista Ahvenanmeren yli tehtävää matkaa varten.