United States or Yemen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Huusi ja nuhteli noin Menelaos vaaleva silloin: "Antilokhos, sua ei katalampaa miest' ole toista! Nyt mene! Suottapa mielekkääks sua luuli akhaijit. Vaan valan vannonnatta et palkintoon pane kättäs!"
Miest' auttakaa, mi uskon vuoks saa otella, kapinan hengen neuvovat he Annalle. ammatti-äänellä. Miestänsä vaimon täytyy aina totella; Aprikoiden. Mut kutsun ehkä rakentaa hän sannalle, sen käsityksen päivällä ma sain, en uhriin luota, paljon ehk' on vikaa Ei pidä tuomita noin äkkipikaa. Vakuutan Teille kautta kunniain: kutsunsa suunnaton on eittämättä katse kirkastuen.
Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta ja suuri surkastua alhaiseen? Miks meillä niin on monta mielipuolta? Miks vähän käyttäjiä kanteleen? Miks miestä täällä kaikkialla kaatuu kuin heinää, miestä toiveen tosiaan, miest' aatteen, tunteen miestä, kaikki maatuu tai kesken toimiansa katkeaa? Muualla tulta säihkyy harmaahapset, vanhoissa hehkuu hengen aurinko.
Työn yhden päättänyt oot tuskin, kun jo palaat, uutta puuhaa hankkiakses. Tään myöskin onnistuvan toivon sulle. ANTONIO. Oon häpeissäni; sanas heijastavat, kuin kirkas kuvastin, mun vikojani. Miest' ylevää on helppo totella: hän käskiessään meitä vakuuttaa. KOLMAS N
Mut Aineias kiven koppoi, kourin maast', ylen suuren, kaks sitä ei nykykansan miest' ois kantanut, vaan kevyt heiluttaa se ol' urhon.
Niin monin verroin suuremp' on luku, luulen, akhaijein miehiä Ilioniss' asujoita; mut näill' apunansa kaupungin monen kansaa, miest' on mittavapeistä, jotk' yhä vastustaa väkevästi ja toivoni torjuu, että ma Ilionin talokauniin kaatava oisin.
Ol' laivojan' yhdeksän Ja miestä uljasta sata kussakin. Morveni aamun koittehessa Miehiä kaksin verroin vastaan toi. Kaks rannalla miest' oli vaan, Mä toinen, toinen Sjolf, rusopilviin kun Päivä jo laski, kuu kun katsoi Silmillä rauhan tuhoja miekkojen. Työ tää oli nuoruuden. Me miehistyimme, parta se pensastui, Maita me sortelimme, joita Talvi ei sorra, kesä ei ennätä.
ANNA. Soisin, että oisin, Niin että sinulle ma kostaa saisin. GLOSTER. Olisi mitä luonnottomin teko Hänelle kostaa, joka sua lempii. ANNA. Olisi oikea ja viisas teko Hänelle kostaa, joka miehein tappoi. GLOSTER. Ken, armas, sulta miehen vei, sen teki Paremman miehen hankkiakseen sulle. ANNA. Parempaa miest' ei hengi päällä maan. GLOSTER. On mies, ken paremmin kuin hän sua lempii. ANNA. Ken se?
»Jos kuin orhi nyt ruoskaa saankin, Kun tein mitä parhaiten, Niin potkaisenpa ma vaankin, Ja kuin orhi ma potkaisen.» Kenraali kun uhkan on kuullut, Taaks suorana astahtaa; Mut ei suutu hän, kuin ois luullut; Miest' ääneti tarkastaa. Ja kun katsovi, suoremmaksi Vars sorja se suoristuu; Ja hän vait on, ja kirkkaammaksi Yhä katsanto kirkastuu.
Buprasion, pyhä Elis keill' oli maita ja kaikki, min Hyrmina ja myös rajanäärinen Myrsinos siellä, kallio Olenian ja Aleision ympäri äärtää, neljäpä niill' oli johtajinaan, kera kymmenen kunkin laivoja nopsia, joissa epeijein miest' oli monta; yks oli päämies Amfimakhos, Kteatos-uron poika, Thalpios rinnallaan, vesa Euryton, Aktorin kantaa kumpikin; aimo Diores viel', Amarynkeun poika, ynnä Polykseinos, jumalainen johtaja, neljäs, valtias Augeiaan vesa jonka Agasthenes siitti.