United States or Qatar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Säälien katseli häntä Menoition urhea poika, noin sanat siivekkäät polotellen hälle jo lausui: "Voi, polot miehet, akhaijein päät sekä päälliköt aimot! Kaukana syntymämaastako siis sekä luot' omienne ruokkia hohtava sais hipiänne jo hurttia Troian! Virka jo, Eurypylos, jumalainen sankari, kerro, hirveän Hektorin peistä akhaijit vieläkö torjuu, vai joko surmaan sorruttaa ase ankara heidät?"
Heitäpä nuhteli noin Agamemnon, valtias miesten, noin sanat siivekkäät heti virkkoi kuuluvin äänin: "Oi Peteos-uron poika sa, valtiahan jumalaisen, ynnä sä, viekkauteen mies verraton, väijyvämieli, miksikä arkailette te kaukana, vartoen muita?
Sitten hän käänsi pienokaisen pään hirsipuuhun päin, osoittaen hänelle ilmassa keinuvaa ruumista. Lapsi, lapsi! sanoi hän äänellä, jonka kumea kaiku näytti pakoittavan seudun siivekkäät laulajat vaikenemaan. Lapsi! Lapsi!
Katseli säälien hänt' uros askelnopsa Akhilleus, nous, sanat lausui siivekkäät hän akhaijien kesken: "Viimeisinnäpä käy paras: eell' orot, mies peräss' astuu! Toiseen palkintoon toki hällä nyt oikeus olkoon; vaan parahimman voittanut on jalo Tydeun poika."
Viisaimmaksipa mielessään toki päätteli vihdoin, ett' Uni pettävä luo Agamemnonin, Atreun poian, lähtisi, viitaten siivekkäät sanat sille jo virkkoi: "Käy, Uni pettävä, luoksi akhaijein laivojen nopsain, hiipiös ääreen siell' Agamemnonin, Atreun poian, kaikk' ihan tarkalleen puhu, kuin sanat sulle nyt annan.
Mutt' ei väistynyt Idomeneus kuin hempeä piltti, vaan jäi paikoilleen kuin metsän karju, mi vartoo miesten pauhuisaa ajoparvea kalliotiellä, kaukana mailt' asutuilta, ja pystyss' on joka harjas, tuiskivat silmät tulta, ja iskimiään terotellen irjuu suu, himo sillä on koirien, miehien kimppuun: vankkana vartosi noin nyt Idomeneus sotikuulu ryntäyst' Aineiaan; toki luo huus ystäviänsä, siinä kun Askalafon, Afareun näki, Deipyronkin, Merioneen sekä Antilokhon, väen päälliköt aimot; noillepa noin sanat siivekkäät hän kutsuen huusi: "Tulkaa, ystävät, sill' olen yksin täällä, ja kauhuin nopsan Aineiaan näen karkaavan mua vastaan; tuima hän taistoon on, ylen ankara urhojen surma, kukkein hällä on näät ikä, voimakin kukkurapäisin.
Virkki, ja viisas neuvopa tuo oli Hektorin mieleen; maahan vaunuiltaan hän karkasi koht' asehissaan, noin sanat siivekkäät jopa vastasi hälle ja lausui: "Seisota, Pulydamas, tähän kaikki nyt sankarit parhaat; itsepä tuonne ma käyn eturintaan riehuvan taiston. Taas heti riennän tänne, kun antanut vain olen käskyt."
Virkki, ja empinyt ei Telamonin aaluva aimo; sai sanat siivekkäät heti hältä Oileun poika: "Aias, tänne sä jää Lykomedeen urhean kanssa, tarmoin taistelemaan, rivit rohkaiskaatte akhaijein, itse nyt tuonne ma käyn päin ryntäävää vihamiestä, taas heti riennän tänne, kun auttanut vain olen noita."
Itsepä neuvoisin hänt' ennemmin sitä tietä seuraamaan toki, jolle sa, pilviennostaja, viittaat." Kuuli jo tuon hymysuin isä ihmisien, jumalainkin, näin sanat siivekkäät jopa vastasi hälle ja lausui: "Here, valtiatar vakasilmä, kun noin olisitkin kanssani yhtä sä mielt' yhä kesken kuolematonten, kohta Poseidon, vastustaa halu vaikk' iso oiskin, muuttais mieltä ja ain' ois mieliks sulle ja mulle!
Väistihe taammas Athene ja jänteriseen kätehensä mustan, suuren, särmikkään kiven sieppasi silloin, muinaisestaan vainiomaan rajamerkkinä seisseen, kaulaan ryntääjän sen heitti, ja hervoten sarkaa seitsemän peitti hän kaatuissaan, hius hierteli multaa, kalskuen soi asu yllä, ja nauroi Pallas Athene; näin sanat siivekkäät hän riemuten huusi ja virkkoi: "Houkkio, koskaan et lie miettinyt, kuink' olen paljon voimakkaampi ma, koska mun kanssani kiistata tohdit!