United States or Seychelles ? Vote for the TOP Country of the Week !
Säälien katseli häntä Menoition urhea poika, noin sanat siivekkäät polotellen hälle jo lausui: "Voi, polot miehet, akhaijein päät sekä päälliköt aimot! Kaukana syntymämaastako siis sekä luot' omienne ruokkia hohtava sais hipiänne jo hurttia Troian! Virka jo, Eurypylos, jumalainen sankari, kerro, hirveän Hektorin peistä akhaijit vieläkö torjuu, vai joko surmaan sorruttaa ase ankara heidät?"
Kirja, joka on omistettu Mériméen vanhalle ystävättärelle Montijon kreivinnalle, saavutti asiantuntijain puolelta ylipäänsä suurta tunnustusta, vaikka jotkut, yleisön kannalta, mielivät moitiskelemaan sitä. Loménie torjuu taitavasti tämän moitteen ainakin mikäli se koskee Don Pèdroa. "La critique
Yl' äyrään siellä törmä liekin lyöpi, mut äyrähältä ylöspäin käy tuuli, mi taapäin ajaa sen ja luotaan torjuu. Siis yksitellen avonaista reunaa ol' astuttava; tuolla puolen mua pelotti tuli, tällä puolen syvyys. Oppaani lausui: »Silmät ohjaksissa paikalla täll' on tarkkaan pidettävä, voi pienin askel täällä syöstä harhaan.»
Kohina panee pääni pyörälle, syvyys kauhistuttaa minua ja tuo rajuus torjuu minua pois luotansa. Minua joki miellyttää silloin, kuin se kuten Venäjän joet hiljakseen juoksee kuin sininen vyö viljavain vainioiden ja pehmoisten tammistojen keskitse, minä... Tule, Helena, sanoi Erik mielessään loukkautuneena. Meitä odotetaan teelle. Helena katsahti kummastuen häneen, mutta ei sanonut mitään.
Näin turvaks maasi voiman luot sä itsetietoisen, Näin joka mies on sankari ja voittos ikuinen; Ja joukkos, vaikka pienikin kuin Kreikan aikoinaan, Se torjuu tuiskut tundrojen ja suojaa Suomenmaan. Mä lailla Kreikan Tyrtaion jos voisin laulaa vain, Niin tulta, voimaa laulaisin mä kunnon kansahain! Mä muiden eellä astuisin kuin airut taistelun: »Tuo jalo joukko jäljessäin, se onpi kansa mun!»
Ruhtinaamme sanan voima on sen kasvun suojellut, Kansan työ ja itsetunto hedelmän on kantanut. Valistuksen juhlasoihtu koittaa kansallen, Torjuu mustat työt, kuin hallat, poistaa vääryyden. Kansa, niinkuin kallis aarre, kätköstänsä kohoaa; Siit' on riemu Ruhtinaalle, siitä Suomi kukoistaa. Hänpä armas valtioomme uuden elon loi, Korvilleen kun kansan äänen jälleen nousta soi.
"Kuka torjuu kaikkialla uhkaavan vaaran?" "Minä! Ja roomalaisten rohkeus! "Menkää! Käskekää kuuluttajien kutsua Forum romanumille kaikki porvarit ja keitä taloissa yleensä on." "Päällikkö! Jäljellä on enää naisia, lapsia ja sairaita " "Tottele, tribuuni!"
Sillä hajalle tuomitun kansani voima ei nyt ole keihäissä ja sotavaunuissa: kilpi, jolla se torjuu vihollisensa nuolia, lankku, jolla se huljuu kohtalon kuohuissa, uusi Siioni, jonka se on filistealaisia vastaan rakentanut, on kulta.
Ei koskaan tiedä mitä rohkaisevia tai vapauttavia vaikutuksia sillä on. Vieläpä sekin, joka torjuu vastauksen luolaan, vastoin tahtoaankin astuu askeleen omaa kauneuttaan kohden. Mikään kauneus ei kuole puhdistamatta jotakin. Ei mikään kauneus katoa. Ei tarvitse pelätä sirotella sitä pitkin teitä.
Malvolio tänne tuokaa. Ah! nyt muistan: Mies raukka lienee aivan järjiltänsä. Sekava häire omass' itsessäni Mun hänen häireens' unhottamaan saattoi. NARRI. Niin, armollinen neiti, hän torjuu päältään Belsebubia niin hyvin kuin ihminen hänen tilassaan saattaa.