United States or Mali ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin otettiin minäkin kiinni ja nyt tulen lähetettäväksi... lopetti hän kertomuksensa. Mutta se ei tee mitään. Minun on erinomaisen hyvä olla, olympolainen itsetunto, sanoi hän ja naurahti sääliä herättävästi.
Ellemme ota lukuun kolmea, neljää etevää kirjailijaa, jotka huomattavasta voipumuksestaan huolimatta koettavat kantaa lippua voimakkaalla kädellä eteenpäin, niin missä ovat ne uuden taiteen ylpeät edustajat, joiden itsetunto muutamia vuosia sitten sellaisella melulla ja rohkeudella ilmausi".
Ei, joulurauha kulkee kautta maan. Iloa eikö itsetunto loisi, me että kunnon kansaan kuulutaan? Ja siitä me kiitämme heitä. Ja kolkko heille oisko Krestyn koppi? On heillä sentään jouluseuranaan se hyvän omantunnon vankka oppi, joll' on he nostanehet Suomenmaan, kun meilt' oli usko jo mennä.
Miten hirveä onkaan tämä aika, jossa elämme! Missä on miehen kunnia? Missä naisen itsetunto? Toinen ostetaan arvonimellä, toinen kuninkaallisella hymyllä ja molemmat ovat kullalla ostettavissa. Tiedättekö, Bertelsköld, olen väsynyt kaikkeen tähän kurjuuteen. Olen nähnyt sitä tarpeekseni. Tahdon palata tyhjään olemattomuuteen; on suloista kadota.
Niin omistushimoamme hillitsee lähimmäisen rakkaus, itsetunto johtaa meitä itsenäiseen toimintaan ja isänmaanrakkautta ohjaa ihmisrakkaus, ettei se paisu mielivallaksi ja valloitushimoksi, vaan rauhallisen kansan työhaluksi lakiensa turvissa. Mutta ainoastaan "miehen vapahan" mielestä isänmaa on äitiä armaampi.
OLAVI: Kenties muistat, että myös Parisin ylipiston professorit tuomitsivat aikoinaan Orleansin neitseen kuolemaan. Niin suuri oli silloin englantilaisten valta ja vaikutus siellä, niin pieni itse totuuden julistajien itsetunto ja tieto omasta arvostaan. Mutta vuosi sitten avasi Parisin kaupunki porttinsa Ranskan kuninkaan Kaarle VII:n sotaväelle. MAUNU TAVAST: Minä tiedän.
Ei hän valita, sanoi Nehljudof, sanoo että hänellä on olymppolainen itsetunto. Voi sitä pikku Veraa, tunnen häntä noista sanoista, puhui täti hymyillen ja pudistaen päätänsä. Häntä täytyy tuntea. Se on erinomainen olento. Kaikki toisille, ei mitään itselle. Niin, ei hän itseänsä varten mitään halunnut, oli vaan huolissaan teidän sisarenne tyttärestä.
Ruhtinaamme sanan voima on sen kasvun suojellut, Kansan työ ja itsetunto hedelmän on kantanut. Valistuksen juhlasoihtu koittaa kansallen, Torjuu mustat työt, kuin hallat, poistaa vääryyden. Kansa, niinkuin kallis aarre, kätköstänsä kohoaa; Siit' on riemu Ruhtinaalle, siitä Suomi kukoistaa. Hänpä armas valtioomme uuden elon loi, Korvilleen kun kansan äänen jälleen nousta soi.
TUOMAS: Sitä merkillisempää mielestäni on, ettei näin moitteetonta velvollisuuksien täyttämistä ole seurannut sen tavallinen palkinto: sisällinen ilo ja hilpeä, raikas itsetunto. TUOMAS: No niin, syynä siihen on kenties ollut itse maan luonto ja nämä kylmät, syksyiset sateet, jotka jo ovat viikkokausia kestäneet. Seisoohan sumu nytkin ulkona kuin seinä ikään!
Niin, innostusta mun tosiaan Sopii verrata syömäsimpsukkaan, Mi ruoka, jos sitä et tuorna syö, Myös inhottavasti vastaan lyö. Ei intoa, kuni silakkaa, suotta Voi suolassa pitää monta vuotta. Itsetunto. Kukin tok' on ihminen! Jos hän tarkastaapi: Ett' ei luonto häntä myös Loukkaa, nähdä saapi. Riemut, tuskat monetkin Häll on omanansa: Mitäs muuta siis kuin ain' Olla oivillansa. Arvoitus.