United States or Hungary ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Katsokaa tässä», lausui Burgundin airut ottaen taskustansa esiin pergamenttikäärön, »on pergamentti, johon olen oman puuttuvaisen tietoni mukaan, noudattaen muutamia mielestäni oikeita sääntöjä, kuvannut vanhanaikuisen vaakunan. Olkoon nyt virkaveljeni, jos hän todella on saanut oppinsa kuuluisassa Regensburg'in opistossa, niin hyvä ja selittäköön sen asianmukaisilla sanoilla.»
Maaherran on airut tiellä.» »Olkoon vaikka itse pirun, saa hän siksi olla siellä kuin ma viinan päästä virun. Hoi, on veikot virka vakaa: kun on torninkello kuusi, portti kiini! Miesi makaa, virka valvoo. Korjaa luusi!» Punaisena koitti huomen, kohta kaikui joka kotaan: »Rikottu on rauha Suomen, viedään jälleen miehet sotaan.» Tullut oli airut, tuoden sanan synkän, ilottoman.
REGAN. Sairaus vaan yltyy! ALBANIAN HERTTUA. Hän ei voi hyvin; telttaan hänet viekää. ALBANIAN HERTTUA. Lähemmäks, airut! Toitauta torvees, Ja lue julki tuo. P
Jo ammoisist' on tietty: Ken jotain on, hänt' ikävöidään, kunnes Hän näyttää, mitä on; ja mennyt mies, Jok' ennen lemmen arvoinen ei ollut, Kuollessaan arvon saa. Tuo roistoväki, Kuin vita virrassa se killuu, kelluu. Ajellen vuoroveden mukaan, kunnes Mädäntyy vihdoin. AIRUT. Lisää kuule, Caesar: Menecrates ja Menas, kuulut rosvot. Vallanneet ovat meren, jota nyt he Vakovat, raatelevat emäpuillaan.
Enk' ymmärtänyt arvoitusta, miksi Ne jäädytitkään noin jääpuikkosiksi. Enk' ymmärtänyt, miksi multa yksin Niin paljon tahdoit viedä, riistältää, Kun onnen tarjoamin viihdytyksin Muut riemun maljain ääreen yhä jää. Nyt tiedän sen: sa juuri onnen parhaan Sill' airut oot, ken eksyi täällä harhaan.
Antonion piti Se tuoda, vaan hän poiss' on. Lähemmäksi! AIRUT. Armoisin rouva, CLEOPATRA. Octavian näitkö? AIRUT. Näin, kuningatar. CLEOPATRA. Missä? AIRUT. Roomassa. Hänt' ihan silmiin katsoin; näin, kun häntä Antonius ja veli taluttivat. CLEOPATRA. Mun pituiseni onko? AIRUT. Eikä, rouva. CLEOPATRA. Ja äänen kuulit? Heleä vai heikko? AIRUT. Sen kuulin, rouva; ääni häll' on heikko.
Toison d'Or, joka, niinkuin ennen mainittu, oli herttuan ylimäinen airut, astui esiin juhlallisen näköisenä, niinkuin mies, joka pitää virkaansa arvossa, ja kysyi virkaveljeltänsä, missä opistossa hän oli tietonsa saanut?
Näin hän tahtonsa julistaa: Jos kansa kalevalainen luopuvi jumalistansa, lupaa tuoda uskon uhrit Pyhän Neitsehen pojalle, joka syntyi joulu-yönä maailman vapahtajaksi Ruotus, lapsen holhojana, lupaa järjestää olonne, tuoda teille valkeuden, tiedon ja totisen taidon. ILMARINEN: Väinö jo valon vapahti: ei ole enempi tarvis. AIRUT: Mepä päässä miekkojemme nostimme Suvannon päivän.
Sin' olet, Kosbi, vapaa Eglonista; Nyt lumoa siis Israelin airut, Niin voita, että voittaa myöskin Moab. Eglonille. Sinua neuvon, poikani: kun vaara Nyt valtakunnan kannaksilla pyörii, Niin näytä kuninkaista kuntoasi Ja lemmen onnest' empimättä luovu. Valtikka vaan on kuningasten onni. Maukkain kala maivaks' uhrataan, Se pyydyksen voi ansaan viekoitella; Ja kallihill' on kallis ostettava.
Oiva se airut on totta, jok' oivaltaa, mik' on oikein. Vaan sydämelleni sietämätönp' on kiusa se aina, konsa hän vertaistaan, yht' ylhäist', yht' ikivoipaa vastaan uhkauslauseitaan noin viskoa julkee.