United States or Martinique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se on Panulassa orjana! Sisko hellä on veli velloaan muistanut ... muistanut on totisesti, on ... voi sisar hopea! Ja Reita suli kyyneliin, suuteli huivia, hyppäsi ylös ja riensi ovelle. Näitkö hänet? Tunsitko? En nähnyt, vaan siellä lienee ollut. Lähden kohta hänen luokseen ... haen hänet tänne ... viemme kirkolle siskon ... otatko hänet? Mene! sanoi pastori. Minä täällä sill'aikaa levähdän.
"Ja tikarini heltesi kädestäni. Voi minun poikani!" vaikeroitsi Labeo, pusertaen kiinni kätensä, "näitkö sinä minun tähtien takaa ja tulitko pidättämään kättäni? Minä katsoin sitä hyväksi ennusmerkiksi, olipa se sitten mielikuvitukseni taikka lemmittyni ääni. Minä en tahdo kuolla pelkurin tavalla kärsimisiä karttaakseni. Jos häväistys olisi edessäni, silloin minä seuraisin esi-isääni."
Meidän täytyy asettaa uudin toiseen ikkunaan, sanoi Liisa, avaten varjopuolella olevan ikkunan, niin että vilpoisa ilmavirta pääsi tunkeumaan huoneeseen. Paula pienoiseni, näitkö sinä mihin meidän matkalaukkumme joutui? Se jäi apteekin portaille, sanoi Miina neiti, joka juuri astui sisään. Kenties se voitaisiin tuoda tänne, sanoi Liisa.
Raskas työ tällaisessa helteessä. Nyt hän tervehtää; näitkö häntä?" "Näin", hän rupesi kohta puhumaan toisista asioista, mutta kuva nuoresta tytöstä suruvaatteissa, vaaleilla tunnokkailla kasvoilla, painui selväksi hänen mieleensä. "Milloin tahdot ajoneuvot esille, Juho?" kysyi tohtori seuraavana päivänä.
BRUTUS. Unissas huusit, Lucius; näitkö unta? LUCIUS. En, herra, min' en huutaneeni tiedä. BRUTUS. Ei, kyllä huusit. Näitkö sinä mitä? LUCIUS. En mitään, herra. BRUTUS. No, nuku jälleen, Lucius. Claudius, hoi! VARRO. Mitä, herra? CLAUDIUS. Mitä, herra? BRUTUS. Miks huusitten te unissanne, pojat? VARRO & CLAUDIUS. Me? Mekö? BRUTUS. Niin, te; näittekö te mitä? VARRO. En, min' en mitään nähnyt.
Voi sinun hullua sydäntäs, voi sinun hullua päätäs, tiedä en, kump' oli hullumpi, hullut ne vaan oli kummatki, tarvis ol' talven jäätäs. Tahdoitko toivoja toteuttaa, näitkö sä onnesta unta? Hangessa toivojen hauta lie. Kaikilla meillä on yksi tie. Talvella paljon on lunta.
En minä ymmärrä kuinka käsitteitä voi rakastaa, sillä ne ovat vaan pelkkiä käsitteitä! Ja näitkö sitä idioottia, sitä kauppiasta pöydän päässä, kuinka se hyväksyvästi söi ja mulkoili ja nuoli veistänsä? Kansallishegemonia! Minä voin ihan raivostua, kun kuulen tällaisia sanoja.
Missä sinä olit, Mascha, kysyi Kirila Petrovitsch, näitkö herra De Forgea? Töin tuskin voi Mascha vastata kieltävästi. Ajatteleppas, kun ispravnikka tuli vangitsemaan häntä ja vakuuttaa, että hän on itse Dubrovskij. Kaikki tunnusmerkit, teidän ylhäisyytenne, vastasi ispravnikka kohtelijaasti. Oh, veliseni, keskeytti Kirila Petrovitsch, mene nyt tunnusmerkkeinesi, sinä tiedät minne.
Kuningas kiittänee, kun koimme Hänt' ilahuttaa miten voimme. MACBETH. Miss' on he? Poissa? Kalenteriss' olkoon Ijäti kirottu tää turman hetki! Sisähän sieltä! LENOX. Mitä suvaitsette? Sa näitkö velhosiskot? LENOX. Enkä, herra. MACBETH. He ei sua sivunneet? LENOX. Ei, totta! MACBETH. Olkoon Saastainen ilma, missä liikkuvat he! Jokainen kirottu, ken heihin luottaa!
"Mitäs, äiti, jos tulisit käyttämään tuota kangasta myötäjäisiksi!" sanoi kapteeni hieroen käsiään ja viskaten pois lakin päästään... "Mitäs siitä arvelet, jos saisimme voudin vävyksemme tänne Giljelle?" "Näitkö Jäger, että Thinka meni pois!" äidin ääni vähän vapisi.