United States or Indonesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minne saisit saapuisin, Kääntyessäs kääntyisin, Liehusiivin heilahtaisin, Lennoss' silmäykses saisin. Mutta tyttö parka saa Jäähyväisiks' liehuttaa Itkumärkää huiviansa, Jäädä rantaan kaihon kanssa. Entäs vielä seuraisin! Täytyy mennä takaisin, Ennenkuin on tullut ilta, Purjeen vienyt katsojilta; Täytyy riistää mielestäin Kaipuu, ainut ystäväin, Pestä poies kyyneleeni, Ettei nähtäis itkeneeni.
Ja he pyysivät, että seuraisin heidän mukanansa Serendybin kaupunkiin heidän kuninkaansa luo, jotta hänkin saisi itse kuulla minun seikkailuni, sillä muuten hän ei sitä uskoisi todeksi. "Läksin siis miesten mukana Serendybin kuninkaan linnaan. Se oli komea rakennus suuren kauniin puutarhan keskellä. Kuningas itse istui valtaistuimellaan kultakruunu päässä.
Niukan ravintoni olen kerjännyt päivällä, yöni olen viettänyt joko taivas-alla taikka kun onni sattui olemaan minulle myötäinen jossakussa vajassa. Viime yönä, jolloin tälläinen suotuisa onni ei ollut sattunut osakseni, sain erästä katua myöten kulkiessani eräältä mieheltä, jolla näytti runsaasti olevan rahoja, yhden riksin sillä ehdolla, että seuraisin sitä joukkoa, jonka etunenässä hän kulki.
"Lähin maja ota vanha Kesäkuu menemäs ruuhi tykö." "Luulen ymmärtäväni teidän tarkoituksenne, mutta eikö olis parempi että seuraisin teitä rannalle, jos sattuisitte kohtaamaan jonkun miehistämme?"
Ja todellakin, Troussecaille ei näyttänyt mitään iloa, ei vähintäkään ihastusta. Päin-vastoin, joku vastenmielisyys loisti hänen silmistänsä. "François ystäväni", hän vihdoin lausui. "Miks'et tätä aarrettakin minulta salannut? Näyttää nyt siltä kuin sinua seuraisin kultasi vuoksi. En tahdo siitä mitään, enempää kuin salaisuuksistasi. En niin mitään! Köyhyys ja tiedottomuus on oleva minun osani.
Nousin nyt seisomaan ja ilmoitin olevani pastori Strandmanin renki sekä kokoavani hänen tsaarillisen majesteettinsa armeijalle tulevia veroja, uhaten sitoa heidät käytöksensä takia köysiin ja viedä ruhtinas Galitzinin luo. Sotamiehet aristuivat huomattavasti, mutta alkoivat sitten vedota kirjeelliseen määräykseensä, jonka he muka tahtoivat näyttää minulle, jos seuraisin heitä ulos rannalle.
Löytäisin ne pian laihopellon takaa, seuraisin niitä lehdon läpi, niityn poikki, näkisin, missä se on huvikseen pitkät laukat harpannut, missä takapolviensa varassa istunut ja kuulostellut, mihin helmen hangelle sorvaissut ... tuolla se nukkuu mäen rinteessä ja on jo aikoja sitten kulkuni kuullut. Tietää minun tulevan, tietää, että ohi kuljen, eikä liikahda.
Tuonne etelään", virkkoi Gotho vavisten. "Seuraisin niin mielelläni häntä." Hän rupesi kiirehtimään lampaittensa kulkua, vei ne talliin ja meni suureen yksinäiseen huoneeseen talon alakertaan. Silloin hän tapasi isoisänsä Iffan makaamassa kivilavitsalla tulisijan vieressä, jalat kahden suuren karhunnahan peitossa. Hän näytti entistään kalpeammalta ja vanhemmalta.
CANZIO. Tahi luulisitko, sireni, että seuraisin sinua kauvemmas? MARCIA. Ja eilen vannoit mua seurata vaihka aina Hadekselle alas. CANZIO. Siis kovin huikenteleva mies; sentähden ei sinua, vaan itseänsä kohtaan kääntää hän miekkansa nyt. Mutta sinä, muista, että vimman mies on kujeen mies, ja jos mielit säästää henkeäsi vielä, niin älä poistu tästä ennenkuin näet mun kaatuvan.
Mut toivot ne seuraa ei eloni myötä: Mä viettänyt ain' olen tähdetönt' yötä. Oi, yöhöni, Luoja, yks tähtönen luo Ja loistaa sen mieleeni kurjahan suo. Sit' iloiten seuraisin eloni tiellä Ja kuollessain siihen mä katsoisin vielä. Kosken partaalla. Illalla kerran mielin murheisin Mä kosken partahalla katselin, Kuink' aallot, yhä uudet, voimakkaina, Toistensa kanssa kilpailivat aina.