United States or Italy ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ja he pyysivät, että seuraisin heidän mukanansa Serendybin kaupunkiin heidän kuninkaansa luo, jotta hänkin saisi itse kuulla minun seikkailuni, sillä muuten hän ei sitä uskoisi todeksi. "Läksin siis miesten mukana Serendybin kuninkaan linnaan. Se oli komea rakennus suuren kauniin puutarhan keskellä. Kuningas itse istui valtaistuimellaan kultakruunu päässä.

Viiskymmen-särmäiseksi hän laidan laittaa Ja särmiin kiintää helmiä kiiltämään Ei tunnu ainutkaan vasarasta jälki, Ei tunnu pihtien pitämistäkään. Kun aamu alkaa, valmis on kultakruunu, Jon vertaa vaivoin nähtynä maassa on: Se loistaa niinkuin koitto ja kuu ja päivyt, Ja kaiku siin' on Väinämön kantelon.

Nyt kultakruunu on kuin syvä kaivo, Sen kaksi sankoa ne toistaan täyttää; Ilmassa toinen, tyhjä, tanssii, toinen Maan alla, näkymättä, täynnä vettä; Alainen, kyynelinen olen minä, Juon tuskaani, mut sinä nouset, sinä. BOLINGBROKE. Mut luopumaanhan altis olitten. KUNINGAS RICHARD. Niin, kruunusta, mut tuskistani en. Voit kruunut ottaa, arvot valtahas. Et tuskaani, sen olen kuningas.

Provasti pistäytyi huoneesensa ja palasi kappa hartioilla, liperit kaulassa ja kädessä kirkon oma, raskas kultakruunu, jota seudun talonpoikaismorsiamet saivat käyttää. Hän laski sen juhlallisesti Alfhildin päähän ja viittasi sisartaan avuksi sitä kiinnittämään.

"Voi, miten olen kaunis!" sanoi hän itsekseen, ja niin sanoen kallisti hän päätänsä yhä lähemmäksi lähteen kalvoa, paremmin nähdäksensä kuvaansa, kunnes loiskis, siinä nyt koko kultakruunu helminensä putosi Adalminan päästä ja katosi yht'äkkiä lähteen värähtelevään helmaan. Tuskinpa Adalmina sitä huomasikaan, niin hänen oma kauneutensa hurmasi häntä. Vaan kuinka kävi?

Oli päässään kultakruunu, yli katsoi hän nurmikon keväisen: oli prinssiksi hän luotu ja kuninkaaksi kukkien. Ranunculus, kultakukka, hän kuninkuudestaan unelmoi, ja kuluivat kevät ja kesä ja syksyn vihurit soi. Kuin unesta heräten katsoi hän syksyn outoon pimeyteen. Ranunculus, kultakukka, hän huomasi kruununsa kalvenneen. Ranunculus, kultakukka, hänen kruununsa kultaus kului pois.

Oli kaunis kesäpäivä, ja vähintäänkin tuhannen tyttöä tuossa seisoi pitkissä jonoissa onneansa koettamassa. Aamusta varhain myöhään iltaan asti kulki kultakruunu päästä päähän, ja kaikki sitä koettelivat, vaan kenellekään ei se sopinut. Viimein rupesivat kaikki tytöt nurisemaan ja sanomaan: "kuningas tekee meistä pilkkaa; heittäkäämme arpaa, ja kuka voittaa, hänen pitää saaman kruunu ja prinssi."

Kuningas on paimenpoika, Kunnas valtaistuin on; Hänen päänsä päällä säihkyy Kultakruunu auringon. Jalkain juuressa on lampaat, Hienot mielistelijät; Vasikat ne ritareina Keikaroi ja öykkivät. Hovinarreina on jäärät; Hovin soittotaiturit Siin' on linnut, siin' on lehmät, Huilusuut ja kellokit.

"No, kuinka sitten?" "Katsos, kuninkaalla on yllään punainen, kultaremssuinen villapaita, ja hän seisoo pöydän vieressä, jolla on kultakruunu punaisen kankaan päällä, ja kuningatar on pukeutunut punaiseen, kultaremssuiseen mekkoon ja kenkiin, joissa on niin korkeat, niin korkeat korot". "Kuinka tiedät tuon?"

"Voi, kuinka kaunis minä olen!" sanoi hän itseksensä ja kallisti päätään yhä lähemmäksi vedenpintaa, paremmin nähdäksensä omaa kuvaansa, kunnes loiskis, siinä nyt koko kultakruunu helminensä putosi Adalminan päästä ja katosi kuin nuoli lähteen värähtelevään kuvastimeen. Adalmina sitä tuskin huomasikaan, niin hurmaantunut hän oli omaan kauneuteensa. Mutta mitenkäs kävi?