United States or Greenland ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Tiedätkös, Antti, miten kolmannelle karhulle kävi?" "En tiedä, mutta sen me huomenna pyydämme, jahka tulee päivä, sillä jäljet kyllä näkyvät; ja se onkin oikea karhu, tiedä se, ole siitä huoleti." "Etkös kuullut, että minä ammuin?" "En." "No, tulehan katsomaan." Nähdessään suuren kauniin karhunnahan Antti seisoi tuokion ääneti, mutta remahti sitten äänekkääseen nauruun.
Tämä oli karhunnahan myymistä ennen kuin peto itse oli kaadettukaan, mutta tällä kertaa se sentään onnistui, ja jouluun mennessä oli tapettuna monta karhua ja hirveä. Silloin talolliset lopettivat metsästyksensä ja lähtivät kotiin. Lunta oli tullut niin runsaasti, että oli melkein mahdoton päästä metsässä liikkumaan ilman suksia, mutta niitä he eivät osanneet käyttää.
Tuskin Hildebrand-vanhus oli laskeutunut alas, kun Hadusvint nousi hänen sijaansa, heitti takkuisen karhunnahan pois ja sanoi: "Heittiökuninkaasta olemme siis päässeet. Hänet kyllä kostaja tavoittaa. "Mutta nyt, hyvät miehet, on valittava uusi kuningas. Sillä ilman kuningasta emme ole koskaan olleet.
Tuonne etelään", virkkoi Gotho vavisten. "Seuraisin niin mielelläni häntä." Hän rupesi kiirehtimään lampaittensa kulkua, vei ne talliin ja meni suureen yksinäiseen huoneeseen talon alakertaan. Silloin hän tapasi isoisänsä Iffan makaamassa kivilavitsalla tulisijan vieressä, jalat kahden suuren karhunnahan peitossa. Hän näytti entistään kalpeammalta ja vanhemmalta.
Poikansa pani hän "kuskilaudalle" hevosta ajamaan ja itse hän istuskeli koppelissa karhunnahan päällä, niinkuin muutkin suuret herrat. Tämä neuvo auttoi. Ei tullimiehet nyt yhtään kertaa seisottaneet häntä tiellä. Päinvastoin käänsivät hyvin nöyrästi tiepuoleen, kun vaan kaukaa näkivät koppeloherran tulevan.