United States or British Indian Ocean Territory ? Vote for the TOP Country of the Week !


SIMRI. Kun rakastan, en pelkää kadotusta. NAHSEN. Jos rakastaisit, kaikk' ois luvallista. Mut tunnustele tuota noidan nuolta, Siit' eikö syttynyt vaan himon liekki, Niin saastainen ja halpa, että löyhkän, Kuin spitalin viet Kosbin kanssa leiriin. SIMRI. Siit' auta, Jehova! en tahdo vaaraa. On mulle kansani kuin teille kallis. Mut eroittaa ken liekin liekistä?

Ainoastaan pieni vikkelä hiiri liikkuu huoneeni seinäverhon takana huolellisissa näppärissä talouspuuhissaan, noudattaen tutussa talossa vanhaa tapaansa. Hiljainen, tyyni, rauhaisa metsän kolkka, josta pikku Aatto huomenna varhain on, hilpeästi jutellen, opastava minut pois. Jokainen saastainen käsi olkoon häpäisemättä rauhaasi, sinä rauhaisa talo.

Hänen tunteensa Lygiaa kohtaan oli tosin muuttunut miltei vihaksi, mutta tuntui sentään hyvältä kuulla, ettei oppi, jota Lygia ja Pomponia tunnustivat, ollut rikollinen eikä saastainen. Hänessä heräsi kuitenkin hämärä aavistus, että juuri tuo oppi, tuon tuntemattoman, salaperäisen Kristuksen kunnioittaminen on erottanut hänet ja Lygian toisistaan, ja äkkiä hän rupesi pelkäämään ja vihaamaan sitä.

Ja mies niin kurjasti tehdä voi! LIISU. Vaan kurja hän, jos miehen saa! Hääkruunun pojat tallajaa, Hänen tielleen neidot silppuja sirottaa. MARGAREETA. Jos ennen eksyi tyttö kurja, Kuink' olin moittimaan ma hurja! En sanoja luullut löytäväni Ma toisen syntiä sättiessäni; Mik' oli mustaa muutoinkin Ma mustemmaksi mustasin. Kopeilin silmiä ristiten, Nyt itse ollen saastainen.

Mua pelko pyytää maahan painaa Ja murheen aallot vaivuttaa, Kun syntiä tein armon päälle, Yllyttäin vihaan Jumalaa. Parempi, jos en ollenkaan Olisi tullut maailmaan. Oi, Herra Jesus, joko tunnet, Kuink' olen aivan saastainen, Puoleeni armokasvos käännä, Lepytä Isä vihainen! Rukoilen sydämestäni, Ah, armahda, oi, Herrani!

Hän lupasi minulle suurimman palkinnon, mitä koskaan on woitu wäärästä teosta tarjota, mutta liian korkea, jalo ja pyhä oli Elsa niin saastaisen työn palkinnoksi. Se oli niinkuin saastainen so'aistus hänen puhtaalle sydämelleen, se ei kestänyt sitä, se katkesi ja lakastui. Miksei häntä oikealla hetkellä suotu minulle? Miksi minut pakoitettiin häntä tuolla tawalla ansaitsemaan?

Ja niinkuin on kirjoitettu Esaiaksen 35 luvun 8 värsyssä: 'Siinä myös pitää matka ja tie oleman, joka pitää pyhäksi tieksi kutsuttaman, ettei kenkään saastainen sitä vaeltaisi, ja se pitää heidän edessään oleman, jota käydään, niin ett'ei tyhmäkään eksy. Hän sanoo tyhmäkään tyhmäkään hän sanoo. Mutta perillä tämä ei vielä ole." Robert ja Gabrielle lähtivät kirkosta toistensa seurassa.

Joel katseli herraansa hämmästyneenä, niin suhdattomana ja kiivaana ei hän ollut koskaan häntä nähnyt. "Onkohan jokin saastainen henki mennyt häneen", ajatteli palvelija-raukka, kun hän hikisenä ja huohottaen ponnisti voimiaan seuratakseen kiireesti ratsastavaa herraansa. Pian kuitenkin nähtiin, että Joel oli oikein aavistanut.

Minä en toivonut serkkuni kuolemaa, vaan täytin ainoastaan velvollisuuteni poistamalla Israelin leiristä sen mikä saastainen oli, säälimättä omaa lihaa ja verta, kun Jehovan kunnia vaati uhria. Odotin sinun, isäni, hyväksyvän harrastukseni ja tukevan minua eteen ottamisessani, mutta kun et sitä tee, niin on minun yksin seisominen ja omatuntoni todistaa oikein tehneeni.

Nimeen Isän, Pojan ja Pyhänhengen! sanoi hän tuimasti ja uhkaavasti, piti vähän väliä ja jatkoi: »Sillä tietäkää se, ettei yksikään huorintekijä taikka saastainen eli ahne ja epäjumalan palvelija ole Kristuksen ja Jumalan valtakunnan perillinen, sanoo pyhä Paavali», alkoi pastori.