United States or Yemen ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Se neuvo on kyllä viisas, vaan jumalaton", sanoi abotti, pudistain päätänsä; "minun omatuntoni ei salli minun siihen kehoittaa. Se on viisautta, mutta Ahitofel'in viisautta, yhtä viekasta kuin myös julmaakin".
Niitä on niitä onnellisia, jotka voivat mennä ja jättää kaikki ... mutta minun täytyy jäädä tänne ... ja kuinka ajattelette, että voisin jäädä tänne ... näihin oloihin, näiden ihmisten keskeen ... syömään hänen leipäänsä, tietäen, että jos hän, jos he sen tietäisivät, he voisivat sanoa minulle vasten silmiä ... nyt on minulla ainakin vielä puhdas omatuntoni ... sillä siitä, millä lailla minä teitä rakastan, ei heillä ole mitään oikeutta minua tuomita ... ja sen verran katson minäkin oikeudekseni saada onnestani nauttia... Ymmärrättekö minut nyt?
"Olin Karasjoella ja juttelin kauppiaan kanssa. Tämä kertoi matkalla viime vuonna vaimonsa kanssa Koutokeinoon kadottaneensa lapsensa." "Kerroitko heille, että lapsi elää ja että se on meillä?" "En, siitä en puhunut mitään, mutta omatuntoni rupesi minua soimaamaan katsellessani äitiä, joka surun kalvamana on tullut kivuloiseksi ja laihaksi.
»Jumala antakoon meille anteeksi,« puhkesi don Estevan puhumaan, »mutta käytämme väärin hänen hyvyyttään koettelemalla tätä uhkapeliä. Minä en voi sitä auttaa, mutta omatuntoni ei saa rauhaa, sillä usko on poissa. Tuhat kertaa mieluummin tahtoisin itse olla Anguaz'in ja Barralin sijassa.« »Nykyhetkellä,« sanoi gambusino, »olisi melkein rikos ajatella muuta kuin meidän kaikkein pelastusta.«
Tuntuu niin oudolta ja kummalliselta. ROOPE. Kummalliselta? En minä tahtonut pahoittaa sinun mieltäsi. Ei ei! En minä sitä. Oi, miten toisin voisi olla, jos tämä hetki olisi varhemmin koitunut meille. ROOPE. Onhan kaikki taas hyvin, jos sinä vaan tahdot. HILMA. Mitä minun pitäisi tekemän sitten? ROOPE. Sitä en tiedä. Tee niin kun omatuntosi käskee. Silloin teet oikein. HILMA. Omatuntoni?
Mutta jos nyt minun on näitäkin ihmisiä rakastaminen niinkuin saman Isän lapsia! Jos minun täytyy osata ymmärtää ja olla tuomitsematta heitä, niinkuin ymmärrän ja olen tuomitsematta isääni tai äitiäni tai veljeäni tai sisartani tai parasta ystävääni! Tai jos minun tässäkin täytyy asettua puhtaan oikeuden kannalle, niin mitä sanoo minun omatuntoni?
"Omatuntoni ei jättänyt minua rauhaan. Annatteko minulle anteeksi? Kiitos, no, nyt arvelemma, on uneni oleva levollisempi." Juho tuli miettiväisenä sieltä. Oliko tämä yksi hedelmistä? "Rakas pieni vaimoseni, sinä olet täällä niin yksinäsi, emmekö kutsu vieraita luoksemme?" "Niinkuin tahdot Juho, mutta ei minun tähteni.
Ainakin on omatuntoni sen sillä hetkellä ja siinä tilanteessa oikeaksi todistanut. Taikka sinä sen hyväksynyt, koska se on ollut mukavampaa! Tuo vivahti jo suorastaan loukkaukselta. Vastasinkin sentähden vain lyhyesti ja arvokkaasti: Olla hyvä on usein mukavinta. Tuntui kuin olisin päässyt hetkeksi voiton puolelle. Sillä Hän heitti minulle vain tuon helpon kysymyksen: Ja mikä on vaikeampaa?
Vaikka olin elänyt nuhteettomasti, tunsin minä kuitenkin itseni suureksi syntiseksi Jumalan edessä, omatuntoni oli erittäin arka entä minä luottanut siihen, että mikään oma tekomme taikka ansiomme sovittaa meidät Jumalan kanssa.
»Taas?» äänsi Kalenius vaistomaisesti. Tuskalliset ajatukset näkyivät sekaisin kiitävän ja myllertävän hänen aivoissaan, sen kyllä silmistä näki. »Katsos ... minun *omatuntoni* ei antanut mukiin ennen kuin...» »