United States or Fiji ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tah haitaapa ... olla... Sinnepäinkö se Ville ... pitää lähteä tänne... Asemalleko on kiire? Onkohan sinne pitkältä vielä? Tuossahan se on tuon käänteen takana ... siitä se jo näkyy... Liisa jo saavutti heidät... Sanoinhan minä sille, ett' elä tyhjää kiirehdi ... vaan ei se kuule mitään eikä seisotu, vaikka siihen paikkaan nääntyköön! Etpähän nääntynyt!
Semmoisen miehen kanssa en enää tahdo olla minkäänlaisessa tuttavuudessa, tiedä se! Vielä yksi kirje postitunnin perästä? No, tuohan nyt sitten! Te olette auttamattomia! KAUPUNGINPALVELIJA Pa-pa paljon ki-ki kiitoksia KULEKSIVA KAUPPIAS. Yrsekta, sanoo ruotsalainen. Päivää, herra postimestari, päivää! Onkohan kirjeitä kauppa-asioitsijalle Risto Reetanpoika Reppuselle? POSTINHOITAJA. Reppuselle?
Minun juolahti mieleeni, että Gagin keskustellessamme oli tehnyt viittauksia siihen suuntaan, että olisi muka olemassa asianhaaroja, jotka vaikeuttaisivat hänen palaamistansa Venäjälle... "Mutta onkohan tuo tyttö sittenkään hänen sisarensa?" lausuin minä ääneeni.
"Kun joku tahtoo muistuttaa hänelle mikä hän on, tai vaan tehdä ivaa hänestä, niin on hän heti valmis haukkumaan ja uhkailemaan". "Orpo tyttö! Noitatyttö!" huusivat pojat hänelle. "Onkohan niin, puhutkohan totta, mokomakin taulahattu, ja sinä siellä, senkin variksen nokka! Vai niin, varokaa itsiänne!" ja hän rupesi jupisemaan muutamia outoja sanoja, ja teki kädellään merkkejä ilmaan ja hiekkaan.
"Mutta miksi hän ei sitte sanonut itseään viattomaksi." "Olisitkos sinä uskonut", kysyi nenäkäs ruotupoika. "Onkohan tuo aivan varmaan se sama lompakko?" tiedusti vieläkin Olkkolan isäntä, varmuuden vuoksi. "On se", päätti siltavouti. "Olenhan minä sen satoja kertoja nähnyt."
Hänen kasvonsa olivat oudon harmaat, hänen silmälautansa tulehtuneet ja hänen suupielensä värähtelivät silloin tällöin kuin olisi hänen ollut vaikeata omaa sisällistä liikutustaan pidättää. Mitähän tuolle on tapahtunut? ajatteli Antti. Onkohan mies ollut aika rymyllä eilen? Siinä tapauksessa tulen minä sangen sopimattomaan aikaan jobinviesteineni. Mutta täytyihän sen kuitenkin esille.
Sanotaan hänen ruwenneen ryyppimään waimonsa pahuuden tähden, onkohan siinä perää? jatkoi mummo. 'Ei siinä ole mitään perää', wastasin minä ja pala tahtoi tarttua kurkkuuni. 'Wieläköhän pastori on wirallakaan? uteli mummo yhä.
Onkohan tuo olevinaan virttä vai oikeaa laulua, jota se nyt vetelee. Kirottua, kun rupesi taas ynisemään! Nyt kävi ovi. Hyvä ne ajavat sen pois nyt siivoojattaret. Olisivat ne sen kuitenkin minusta nähden saaneet antaa laulaakin. Kuka sen tietää, jos on hyvinkin suuressa avun tarpeessa, ja vaikka ei olisikaan, niin onhan tuo ainakin yhtä hyvä kerjäämistapa kuin sirkukset ja posetiivit.
Onkohan tuo niin vaarallista, eihän hän oikeastaan ole meille sukua. Oho, ajatteles, että esimerkiksi Alinan veljet ajaisivat sen talon ohi, missä mamma asuisi! Saakeli sentään. Ettäs kirjotitkin kirjaan. Nyt se näkee. Ja ajatteles Johannesta sitten, ehkä se loukkaa häntäkin, ellemme käy. Niin, se on totta, no mennään sitten.
"Mikäpäs siinä, käydäänhän me taas ja ystävällisiähän ne ovat, kun ovat sinunkin saaneet noin ystävälliselle tuulelle." "Niin, niin, elä sinä pahastu ... eihän meillä puutetta ole, on jyviä... Mutta onkohan Kalle antanut Punille kauroja? Punille pitää antaa kauroja, se on niin hyvä hevonen, niin hyvä, että eihän me, mamma, Punia hukata, vaikka paljonkin saataisiin se on niin hyvä.