United States or Bhutan ? Vote for the TOP Country of the Week !


Tuvan ainoasta pienestä akkunasta loistaa valo kirkkaasta liekistä, joka palaa liedellä; tuo loiste tekee kummallisen seoituksen noille kiiluville tähdille ja ihanille revontulille, jotka johtuvat taivaan korkeimpaan kohtaan ikään kuin liehuvilla silkkiköynnyksillä verhoillut hopeapylväät.

Tässä asiassa en tahdo ajatella, puhua enkä kirjoittaa »maltillisesti». En, ja tuhatkertaisesti en! Sanokaa miehelle, jonka talo palaa, että hänen pitää soittaa hätäkelloa »maltillisestiSanokaa hänelle, että hänen tulee »maltillisesti» temmata vaimonsa ryövärin käsistä! Taikka »maltillisesti» temmata lapsensa liekistä!

Sammuttakaa nyt, huusi Wappu ja lensi pihan yli portista ulos yhä kauemmaksi pois, sill'aikaa kun kaikki kiljuen ja huutaen riensivät sammuttamaan, sillä liekit nousivat jo katosta ylös. Nousevasta savu-pylväästä lensi rääkyen outo esine ylös katolta, niinkuin liekistä syntynyt, pari kertaa lensi se korkealla ilmassa paikan ympäri, vaan sitten samaan suuntaan, johon Wappu oli lähtenyt.

Hyvät herrat, puuttui Porthan taas vakavasti puheeseen, voimme leikitellä tulen kanssa ja hetkisen huvitella itseämme liehuvilla säkenillä, mutta pahoin pelkään, että vielä näemme sen päivän, jolloin tästä leikittelevästä liekistä tulee hävittävä palo. Minua ei huoleta ylimielinen ylioppilas eikä termeihinsä kuivettunut professori.

Oi! sortukoon viimeinen kipinä tuosta lemmen liekistä rinnassani ja sammukoon se vihan ja ylenkatseen aaltoihin! Mitenkä hän raivoo! Herra Jumala! En rohkene minä käydä hänen silmiensä eteen enkä tehdä hänelle tunnustustani! Tunnen itseni niin särjetyksi, niin poljetuksi... Nyt vasta olen, kurja, oikein onneton! Bartholdus Simonis. Portti ilman vartiata! Pääsö kaupunkiin vapaa!

Mari laski pois työnsä ja katsoi ylös. Hänen ennen niin kirkkaat, siniset silmänsä loistivat nytkin, mutta loistivat tuosta kummallisesta, harhailevasta ja huikentelevasta liekistä, jonka ainoastaan uskonnon harhaus saattaa synnyttää. Hän vastasi kuitenkin jotenkin lujalla äänellä: "Sinä olet pyytänyt totuutta ja sinä saat sen kuulla.

Mutta kun tuli kerran oli wiritetty, ja liekki ruwennut leimahtamaan, on waikea salata sitä waloa ja lämpöä, mikä liekistä lähtee, ja niinpä oli Matin ja Kaarinankin laita. Heidän tähän asti mykkä sydämen kielensä puhkesi suoraksi tunnustukseksi, ja nyt tunsiwat he todelliseksi sen, mikä heillä ennen oli waan salaisena, toiwowana aawistuksena. Niin.

Perässä synkkänä seisoi Hän kilven suojassa vaan. Häll' laps' oli sylissään; Hän näkyi oottavan purttani; Hän usein taaksehen katsoi Kuin varronnut mua ois'. Mua säälitti hätänsä. Lähellä hänt' oli laivain jo, Kun vastatuulehen tämän käänsin liekistä pois. Nyt tulehen kilpensä Tuo rosvo viskaten hyppäsi, Ja lapsi sylissä vaipui Näin aallon helmahan hän.

Se ääni noitien tai varisten On räkätys, mut' ei järk' ihmisten. Mun sielussan' on pahan aavistus! Yht'äkkiä kajahtaa edempäältä voimakas musiiki, joka taukoo vienosti riutuen. Ahaa! tuo iva karsashengisten Tukehtui taas, kun riemu kajahti Syvästi läpi luiden, ydinten. Voimallaan peikot tieltä kunnian Se puhalsi, kuin sauvun liekistä Hajoittaa tuuli.

"Nimeni on Olli Akselinpoika," sanoi jalo mies, joka oman henkensä vaarassa oli hänen tuonut ulos liekistä; "mutta nyt teen teille, jalo rouva tai kuka olette, saman kysymyksen, sillä minä ihmettelin suuresti kuultuani hätähuudon linnasta, joka on koko kesän ollut asukkaitta. Mutta mitäpä nimi tekee asiaan; jos se on salaisuus, niin en tahdo sitä tiedustella.