United States or South Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuomun sisässä istui sen täyteinen parrakas, lihava, kiiltonappinen herrasmies. Reen kupeella oli vyötäisiään myöten hangessa hänen kuskinsa, isolakkinen, pitkähihainen ja leveähelmainen, joka, koettaessaan omin voimin päästä ylös, vaipui vain yhä syvemmälle.
Kun oli ollut heillä puute ja mies oli sairastunut, niin oli vaimo käynyt apua tahtomassa, vaan ei ollut mistään saanut, niin oli tullut kotia ja sitten omalla kartanollaan kompastunut hangessa ja käsiin tuntunut jotakin outoa. Ja kun alkoi kaivaa sitä, niin oli se säkki, jossa oli hopearahoja niin paljon, että ei yksin jaksanut sitä kantaa. Se oli niin ohjattu.»
Simo oli pois reestään hangessa ja yksi vahtimestari mylläköi hänen kanssaan siinä koettaen saada käsiä kiinni. Mutta kun semmoinen miesjoukko kiroten ja huutaen juoksi vahtimestarien päälle, niin kääntyi heidän huomionsa tykkänään ryntääjiin ja he jättivät Simon rauhaan. Huomattuaan joukon niin mahdottoman suureksi ja hurjaksi, niin alkoivat he kohta ampua ryntääjien parveen.
Mutta keskellä mäkeä on kaatunut puu ja sen latvan alle pujahtaa jänis. Pekka ei saa suksiaan käännetyksi, vaan lentää rydön yli sen toiselle puolelle suinpäin lumeen. Kun hän siitä selviää, seisoo hän polviaan myöten kinoksessa. Toinen suksi on pystyssä hangessa, toinen on ryöstäytynyt menemään mäen alle. Jänis istuu toisella puolella kaatunutta puuta ja katselee Pekkaa surullisin silmin.
Suulleen suistui Panu samassa lumeen, tunsi raskaan kämmenen pohkeensa päälle putoavan, toisen olkapäästä puristavan ja luuli jo viimeisen hetkensä tulleen. Kun hän huumauksestaan heräsi, näki hän karhun selällään hangessa keihäs rinnassa ja sukset ristissä selän päällä ja vähän matkaa siitä kaatuneen puun päällä Karin istumassa.
Silloin kuului kimakka parkaisu melkein hänen jalkainsa juuresta, ja syrjään hypäten näki hän miehen hahmon hangessa, joka käsiään huitoen puhui outoja, ymmärtämättömiä ääniä, jotka vähitellen selvisivät käsittämättömiksi sanoiksi: Kiesusta, Kiesusta, Kiesusta!.. Auta, Isä, Poika ja Pyhähenki ... tuli polttaa ja puhaltaa ... sikerö taivaalla ja kynttiläkruunu ... taloni poltti ja tuhosi ... vaan haudasta veri vuotaa ja hyrskyy ja hyrskyy ... Panu kaatuu, Panu kaatuu!
Kanasen vaimo vielä lisäsi: »Kunhan joutuisit yksinäsi tuolla hangessa rypemään puita vetäessäsi, niin näkisithän... Ja mikä hätä sinulla on ollessa Kenosen akkana! Pääset vielä räätälin matamiksi ja voit asua kirkonkylässä, eikä tarvitse täällä korvessa hapata... Siinä onkin Puniinin pytingissä vielä kamarikin, että on kuin ainakin herrasväessä.» Anna Liisa mietti. Asia alkoi miellyttää.
Kuuluipa viimein ampaus Tuomaan pyssystä, ja, verta vuodattaen, ryömi kontio hangessa. Karkasivat hänen päällensä koirat, läheni häntä mies jykevällä karhukeihäällänsä, ja siinä melkein ilman yhtään vastaanrynnistystä otti otso kuolemansa miehen keihäästä ja koirien hampaista. Alas kämmenillensä hän vaipui ja puhalti ulos henkensä hurmeiseen lumeen.
Suomalaiset sitä vastoin olivat koirineen ajaneet nopeasti hirviä takaa, ja kun nämä hienolla vainullaan olivat huomanneet ruotsalaiset, ne olivat poikenneet syrjään juoksusuunnastaan ja joutuneet pienelle suolle, johon tuisku oli kasannut niin syvät nietokset, etteivät ne, peräti uupuneina, jaksaneet kahlata hangessa, vaan suomalaiset olivat ne siinä saavuttaneet ja tappaneet keihäillä ja kirveillä.
Ei tiedä miten paksuluminen talvi nytkin tulee, niin meneppä sinne vaimoihminen hameisillasi semmoisessa hangessa kaalomaan halkojakin metsästä vetäessä... Kaikkihan siinä kintut kylmäisivät!» Maija Liisakin huokasi. Hetken kuluttua lisäsi Anna Liisa: »Eikä tiedä vaikka tulisi vielä rosvoja taloon, niin kuka niille tässä puolensa pitää, kun ei ole miessielua talossa.»