United States or Trinidad and Tobago ? Vote for the TOP Country of the Week !
KNOX. Minun täytyy ensin nähdä tuo oksa. Mene nyt, William! Elämäni tunnit eivät ole niin lukuisat enää; minun täytyy käyttää niitä, jotka jälellä ovat. Ja hän odottaa ulkopuolella! Jos hän tältäkin ovelta syöstään pois, niin on kuoleman ovi hänelle lähin. KNOX. Tahdoitko minulta muuta? TAYLOR. En, herrani!
OBADJA. Ain' olet yhtä lohduton. MIKA. Ja onko Iloita syytä Jahven palvelijan? Niin suuren voiton Herra Zebaot On suonut Israelille, vaan siitä Saa kuninkaalta kiitosuhrin Baal. Ja minkä uhrin! Inho mielen valtaa Sit' aatellessa. Tahdoitko sen estää? OBADJA. Min voin, sen tein; mut turhaa oli kaikki. Ei Ahab taivu Jahven edessä, Ei voittajana, kenties voitettuna.
Voi sinun hullua sydäntäs, voi sinun hullua päätäs, tiedä en, kump' oli hullumpi, hullut ne vaan oli kummatki, tarvis ol' talven jäätäs. Tahdoitko toivoja toteuttaa, näitkö sä onnesta unta? Hangessa toivojen hauta lie. Kaikilla meillä on yksi tie. Talvella paljon on lunta.
Mutta hymy katosi, ja Laurits astui huoneesen ujona ja ällistyneenä; hän oli nähtävästi luullut tapaavansa toista kuin Saaraa. "Tervetullut kotia Laurits", sanoi Saara ystävällisesti. "Kiitoksia siitä", sanoi Laurits syvimmällä basso-äänellä, minkä taisi kurkustansa pusertaa; hän jäi seisomaan ja hieromaan ruumistansa ovea vasten. "Tahdoitko puhua äitini kanssa?"
Saanko kysyä, tahdoitko sillä auttaa vaan nykyishetken pulaa, jota kyllä semmoisissa tapauksissa sattuu, vai oliko tarkoituksesi pitää lasta kauemminkin luonasi?" "Minä en ole asiaa vielä arvellut, isä", sanoi Roosa; "lapsi ei voinut jäädä sinne, missä se oli, enkä minä tiedä ketään, jolle sen voisin uskoa.
"Minä olisin nyt voinut saattaa ilkeän viholliseni, vihatun kuohilaan uskotun, päätä lyhemmäksi ja minun täytyy tunnustaa: minun tekikin jo mieleni. "Mutta minä uhrasin lyhytaikaisen kostonilon pysyväisemmän edun vuoksi. "Kutsuin sinut luokseni. Sinä sait itse valita, tahdoitko kuolla vai ruveta minun uskolliseksi palvelijakseni.
Tämä kuuli sen, jätti hevosen ja tuli Marit'in luo. "Tahdoitko jotain?" sanoi hän ja jäi seisomaan portaiden eteen. Marit puri huuliansa, nosti päätään ja sanoi pilkallisella hymyllä: "Arvelenpa että koska isäni on antanut sinulle köyden, niin saat ottaa lehmänkin". Tore katseli häntä hämmästyneenä, astui sitten portaita ylös.
Jos tahdot jatkaa tällä lailla, niin minä lähden ja Jumala antakoon sinulle anteeksi että olet menetellyt näin minua kohtaan! Hän hyppäsi ylös, mutta Ellen veti hänet toistamiseen vierehensä, vaan tällä kertaa syleili hän Henrikiä hartaasti. Miksi et ole koskaan puhunut minulle tällä lailla? Tahdoitko että minä kosisin sinua? Henrik vapisi ankarasti.