United States or Cocos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vastaamatta mitään sulki Fredrik Esterin syliinsä ja, vielä kerran suudeltuaan rusottavia huuliansa, lähti hän pois huoneesta valmistautumaan matkalle. Toisena aamuna astui hän kirkkaissa teräsvaruksissaan Iisakin eteen, joka niin kauan oli osoittanut hänelle vierasvaraisuutta.
Samoin hänkin tahtoi tehdä ja vielä enemmänkin, hän tahtoi isän tavoin heistä pitää huolta. Joka kerta kuin pyörä sattui kiveen ja hän Ireneä tukeaksensa häneen kosketti, niin tuo masennettu halu heräsi uudestaan, ja kerran kun Irenen hiukset tulivat aivan lähelle hänen huuliansa, hän sittenkin niitä suuteli, mutta vain kuten ystävä tai veli.
Gudula vavahti vähän, ja hänen kasvonsa menivät kalmankalpeiksi, mutta sitä ei Mayer Anshelm nähnyt, sillä hän piti yhä Gudulan kädestä ja painoi sitä huuliansa vasten. Mutta Gudula veti kätensä hiljaa pois, ja nyt vasta Mayer Anshelm'kin huomasi hänen kalpeutensa ja näytti ikäänkuin pitkästä miettimisestä tulevan tolkulleen.
Punaiset huulet lähestyivät hänen huuliansa kuiskaten hiljaa: »Voi sinua, häijy mies, joka hennoit matkustaa pois minulle jäähyvästiä sanomatta». Kymmenen tuntia myöhemmin heräsi Kristian II kanunain jyskeestä häikäisevään päivän valoon, jota akkunan edessä humisevat, tuuheat puut sentään vähän laimensivat.
Minä en tiedä, mitä Mr. Peggotty aikoi vastaukseksi sanoa. Hän liikutti vähän huuliansa ja näytti luulevan, että hän oli puhunut; mutta hän oli vaan osoittanut tyttöä ojennetulla kädellänsä. Tyttö purskahti nyt uudestansa itkuun, kätki kerran vielä kasvonsa kivien väliin ja makasi meidän edessämme matelevana häpeän ja perikadon kuvana.
Itse hän ei halunnut astua esille, mutta tuon pienen, ojennetun käden kautta lähetti hän anteeksiantonsa. Méraut tarttui siihen ja painoi sen huuliansa vastaan. Luoden sitten silmänsä sitä ylhäistä henkilöä kohti, jonka läsnäolon hän aavisti, huudahti hän viimeisellä hengenvedollansa ja elinvoimallansa nuo tuskin kuulumattomat sanansa: »Eläköön kuningas!» Erään rodun loppu.
Pian eivät he huolineet tuhlata aikaa häntä odottaessaan, vaan menivät hevosinensa ja työmiehinensä uuden sepän luokse, joka, vaikkei ollut niin taitava kuin Richard, oli kuitenkin selvä ja ahkera sekä kiitollinen ja kohtelias. Maria kärsi nämä koetukset hyvin nöyrästi; hän rukoili, hän kartti, ettei hän suuttuisi, ja vartioitsi huuliansa.
"Anna mun suudella sinua", sanoi hän hiljaa, nousi sen verran että kosketti hänen huuliansa, sitten vaipui hän alas ja oli kuollut. Liv seisoi tuvassa aivan likellä ja ovi oli auki. Hän oli nähnyt Aslakin seisovan kalpeana ja raivoisana, outo tuli silmissään, hän oli kuullut Aslakin lupauksen. Se leikkasi kuin miekka hänen sydäntänsä.
Sen oikealla ja vasemmalla puolella näkivät he kaksi isoa kuvapatsasta, joista toinen, painaen sormensa huuliansa vastaan, näkyi vaativan äänettömyyttä, vaan toinen vakavasti loi silmänsä maahan. Useampia kuvapatsaita seisoi vielä muurin komeroissa korkeiden rappusien eri osastoilla, joissa tulijoiden askeleet kajahtelivat.
Veri kiehui hänen suonissaan, silmät himmentyivät ja hän tunsi että lämpöset, pehmoset huulet kohtasivat hänen huuliansa, ja onnen huudahduksella sulki hän Ellenin syliinsä, suuteli häntä innokkaasti ja pyysi samalla ett'ei hän pahastuisi. Nyt minä kuitenkin otin sinut! sanoi Ellen veitikkamaisesti, vapauttaen itsensä hänen syleilyksistään. Niin, mutta nyt menemme pian naimiseen, eikö totta?