United States or Faroe Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eräänä päivänä, Sæmund oli Aslakin kanssa ollut ulkotyössä, sanoi edellinen illalla Thorbjörn'ille: "Et sinä tästälähin saa seurustella rengin kanssa." Mutta Thorbjörn ei sitä ottanut kuullaksensa. Sentähden kuului jonkun ajan kuluttua: "Tästälähin, jos sinun tapaan hänen parissaan, ei sinulle hyvin käy!" Silloin Thorbjörn hiipi Aslakin jäljessä, kun ei isä sattunut sitä näkemään.
"Sinä olet oikeassa joka sanassa sano häpeä minulle vain, äiti, mutta minä en enää voi mitään". Hän seisoi hetken aikaa katsomassa avaruuteen, mutta pilviä kokoontui ehtimiseen ja peittivät auringon. Joku taputti häntä käsivarrelle. Hän katsoi alas, se oli Guro, joka hiipi hänen luoksensa. Ja nyt kuiskasi hän Aslakin korvaan: "Entäs jos hän seuraisi sinua Aslak?"
Aslakin käsi vaipui alas, oli kuin hän olisi saanut kylmää vettä päällensä, kuunnellessaan äitinsä karheata naurua ja nähdessänsä hänen seisovan tuossa levollisena ja ylpeänä. Mutta nyt Guro astui esille, tarttui hänen rintaansa ja katseli hänen kasvoihinsa hohtavin silmin.
Käsi vaipui hermotoinna alas, silmälaudat vapisivat hieman, hän istui ajatuksissaan. Viimein katsahti hän ylös, ikäänkuin olisi tahtonut pudistaa jotain päältänsä. "Olen aikonut antaa Aslakin lähteä kaupunkiin huomenna toisen lehmän kanssa, ja saamme sitten nähdä mitenkä hän sen asian suorittaa. Vieläkö hän lienee valveilla?"
"Sydämesi, Laila, on viime aikoina käynyt niin kylmäksi minua kohtaan. Niin ei se ollut ennen, mutta kuta kylmemmäksi sinä käyt, sitä totisemmaksi käy minun rakkauteni sinua kohtaan." "Täällä on monta kauniimpaa tyttöä kuin minä, onhan täällä Jaakon Inga, Unnaan Magga, Aslakin Kati ja monta muuta." "Mutta ei ainoatakaan sinun kaltaistasi, Laila." "Kaikki nämä ovat paremmat kuin minä.
Isäsi on vanha mies, joka on kokenut maailmaa monella tavalla, eikä sentähden ole huvitettu tämmöisestä. Mutta ei hänellä kuitenkaan ole oikeus sulkea sinua, joka olet nuori ja iloinen, pois päivän paisteesta; sillä aurinkoa kukkanen tarvitsee kasvaaksensa, näetkös, jos kohta suuret puut tulevat ilman sitä toimeen". Liv veti kätensä pois Aslakin käsistä.
"Etkö näe häntä? siinä hän seisoo, isäsi. Hänen vieressänsä on tuo mahtava henki. He uhkaavat minua, Aslak siellä he tulevat". Ja kiljuen kätki hän päänsä Aslakin rintaa vasten. "He sanovat ett'eivät tahdo ottaa minua, jos en kosta heitä. Minä lupasin polttaa hänen talonsa minä en ole sitä tehnyt sinun pitää tehdä se, Aslak heti heti. Minä olin juuri matkalla nyt, mutta sinä estit minua.
"Tarkoitan sitä seutua, jossa ainoastaan tunturi eroittaa meitä Haugenista". Aslakin käsi tarttui kovasti sängyn laitaan, katsantonsa synkistyi. "Sinä tahdot että minun pitää tunkeuta isäsi luo, sinä tiedät mitenkä se päättyy. Me emme eronneet ystävinä viimein. Hän on sulkenut ovensa sekä sinulle että minulle, ja minä vihaan häntä, Liv, niin, minä vihaan häntä". Hän katseli Livin puoleen.
Aslakin veri kuohui, sanat koskivat syvästi häneen, kaikki vanhat muistot nousivat käskeväisinä esiin. Hän huokasi, sydämmessä viha poltti, mutta Liv seisoi vielä häntä katsomassa kirkkaine silmineen.
Pelko valloitti Aslakin, hän ei uskaltanut ääntääkään, kumartui vaan kuunnellakseen äidin hengenvetoa. Hän hengitti, mutta hyvin raskaasti. Yö pimeni pimenemistään. Kuu nousi kukkuloiden yli ja muutamia vaaleita säteitä sattui sänkyyn, missä Guro makasi. Tästä hänen kalpeat kasvonsa kävivät vielä kalpeammiksi. Nyt hän nousi istumaan sängyssä ja katseli kummastellen tuota vaaleata valoa.