United States or Nicaragua ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ei tarvitse kärsiä nälkää jos ei tahdo, mutta minusta voi elättää itseänsä toisella tavalla, kuin teeskentelemisellä ja valehtelemisella ja varastamisella". "Niinhän kettu aina puhuu kun on nälissään ja lihava hanhi sen edessä". Aslak ei vastannut. Guro istui häntä katselemassa ja huomasi selvästi mitä hänen mielessänsä liikkui.
"Sinä olet oikeassa joka sanassa sano häpeä minulle vain, äiti, mutta minä en enää voi mitään". Hän seisoi hetken aikaa katsomassa avaruuteen, mutta pilviä kokoontui ehtimiseen ja peittivät auringon. Joku taputti häntä käsivarrelle. Hän katsoi alas, se oli Guro, joka hiipi hänen luoksensa. Ja nyt kuiskasi hän Aslakin korvaan: "Entäs jos hän seuraisi sinua Aslak?"
Aslak katsahti ylös, hän oli vallan kalpea. "Näetkös kiveä, äiti", sanoi hän hiljaa, "sinä olet minut noin irti repinyt, nyt pyörin minä yhä alaspäin ja viimeinen lankeemus tulee olemaan syvin". Hän kääntyi pois äitinsä luota ja ajoi lehmää kulkemaan eteenpäin. Guro jäi hetkeksi seisomaan, sitten huusi hän Aslakia. Hän ei vastannut, eikä katsonut taaksepäin. Guro rnpesi itkemään.
Vaimo kuuli hänen äänensä, hän kääntyi portailla ja huusi kaikkein kuullen: "Olen, muistava tätä päivää; sinä et ole saava unta silmiisi, ei rauhaa yöllä eikä päivällä, niin kauan kuin Guro voi jaloillansa kulkea. Minä seuraan sinua ja pidän sua muistossa vaikka minne kulkisit, sinä roisto, minä kiroon sua ja toivon sinulle pahaa jokaisella hengenvedolla, niin kauan kuin elän.
"Minä lupaan sen", toisti Aslak ja hikihelmiä vieri hänen poskiansa myöten. Guro vaipui jälleen sänkyyn, käsivarret painuivat alas ja hän makasi tainnoksissa. "Kas! varjo poistuu, minä olen vapaa olen vapaa " huusi hän yht'äkkiä. Hetken päästä kuiskasi hän: "kuinka pimeätä täällä on kuinka täällä humisee onko täällä kukaan? Missä olet, Aslak?" Hän haparoi käsillään Aslakia. "Missä olet, Aslak?"
Aslak kumartui hänen yli. "Täällä olen", sanoi hän. Guro katseli häntä pienillä ympyriäisillä silmillään. "Tuossa hän seisoo pitkänä ja solakkana, ja hänkö myisi itsensä Burolle; Hän vihaa heitä ja sukumme on puhdas. Kuinka uljas hän on ja hän rakastaa äitiänsä". Näin hän makasi taas hetken aikaa.
Hän oli niin hajamielinen ja haaveksiva että olin pistää hänet putkaan... Sinä olet liian kova hänelle, Guro!" Ja kapteeni nyökäytti päätään naurahteleville tytöille. Guro katseli häneen suurin, kirkkain silmin. Mitenkä kapteeni tuostakin tiesi?
Kapteeni tunsi hyvin tarkoin koko seudun, oikein perin pohjin, kuten hän itsekin sanoi, ja hän osasi erinomaisen hyvästi saada urkituksi talonkauppoja, naimisliittoja ja kaikenlaisia seikkoja, jotka koskivat hänen nuoria sotilaitaan. Guro Granlien ei suinkaan ollut ensimmäinen tyttö, joka tänlaisesta hämmästyi.
"Aslak onko Aslak täällä?" kysyi hän ikäänkuin peloissaan. Aslak tarttui hänen käteensä. Silloin syöksivät minun päälleni, mutta minä löin vastaan, kunnes vierin alas. Poikani ei ole myynyt itseänsä Burolle". Aslakin veri rupesi kuohumaan, mutta hän ei liikahtanut paikasta. Guro makasi mutisemassa itsekseen: "poikani on pulska ja rohkea, hän ei ole häväissyt sukuansa.
Tule tänne!" huusi hän käskien ja osoittaen kädellään, "minä olen myöskin tilannut sijaa ainoastaan kahdelle". Aslak nousi tuolilta ja meni totellen hänen luokseen. Liv kuuli sängystä heidän kuiskaavan. Mutta puhe kiihtyi kiihtymistään. Guro uhkasi ja Aslak piti puoltansa. Viimein ovi kuultiin lyötävän lukkoon. Guro oli mennyt ja Aslak palasi kasvot tulisina vihasta.