United States or Saudi Arabia ? Vote for the TOP Country of the Week !


"Sunnuntai-aamuna, jona minulla ei ole mitään harjoituksia, täytyy minun tehdä jotakin. Sentähden sanoinkin isälle eilen illalla, että minun täytyy lähteä ulos. Paitsi sitä on aamu kirkkain aika koko päivän kuluessa. Eikö teidänkin mielestänne ole niin?" "Onko tuo kohteliaisuutta?" lausui Dora, "vai onko ilma todella muuttunut?"

Kuoppaiset, hämmästyneiltä näyttävät, oivalliset kasvot; kypsynyt, pikkuinen suu, joka näytti olevan luotu suudeltavaksi niinkuin se epäilemättä olikin; kaikenlaisia hyviä, pieniä pilkkuja leuan ympärillä, joka suli toiseen leukaan, kun hän nauroi; ja mitä kirkkain silmäpari, minkä ikinä olette nähneet kenenkään pikkuisen olennon päässä.

On valtias kaatunut, purppurarusko riutunut Pohjolan pakkastaivaan, aurinko kirkkain varjojen helmaan vaipunut, kullaten köyhän ja kylmän viluisen tienoon, siunaten sammunut luojista suurin. Väki roskainen voittanut? Ei, kolmasti ei! Oli liiaksi kova se timantti, min pintahan tuhoterän iski voimaton viha, voittaen timanteista säihkyvin murtui.

Ei ilmassa eikä kaupungissa ollut mitään erittäin iloista, vaan kuitenkin vallitsi jonkunlainen iloisuus ylt'ympäri, jommoista ei selkein suvinen sää eikä kirkkain kesäinen aurinko olisi voinut tuottaa. Sillä ihmiset, jotka lapioitsivat lunta katoilta, olivat lystillisiä ja täynnänsä tyytyväisyyttä.

Hän oli niin hajamielinen ja haaveksiva että olin pistää hänet putkaan... Sinä olet liian kova hänelle, Guro!" Ja kapteeni nyökäytti päätään naurahteleville tytöille. Guro katseli häneen suurin, kirkkain silmin. Mitenkä kapteeni tuostakin tiesi?

Koko järvi oli niin kiiltävä kuin kirkkain peili, eikä jäällä ollut vielä yhtään lunta, vaan rannoilla joka taholla oli viheriäisiä kuusia, jotka kuvastuivat kirkkaasen jäähän, ja lehdettömiä koivuja oli niiden vieressä kuurassa, ja koko luonnossa oli raittiutta ja iloa.

Soi, salama, yön pilvi iske tulta, lyö maahan valta, määriinsä mi turtuu, helmassa tulevan on kirkkain kulta, mi hetken hehkuu, jälleen mustuu, murtuu, leimahda lieska vihan, kaikki hautaa, mi synnyttää ei uutta enää voi, ken kypsä on, hän vuottaa tuonen rautaa ja elojuhlaa suurta karkeloi.

näin kahdeksas ja yhdeksäs; mut kaikki sikäli kiersi hitaammin kuin oli etäällä kukin ensi ympyrästä. Ja kirkkain oli liekki sen, mi lähin säentä puhdast' oli; luulen, siksi ett' enin totuutta se tuota imee. Mun Valtiattarein, mi huomas huolen minussa syvän, virkkoi: »Taivas kaikki ja luonto riippuu pistehestä tuosta.

Vastaajat katselivat häntä kohotetuin päin ja kirkkain otsin, ei päätä nyökäytellen tai hymyillen, vaan niinkuin miehet miestä tervehtien karskin katsein: »terve tulemastasi!» »Tervevastasi Olavi välkähtävällä kirveenterällä. Ja niin he alkoivat puhella, kysellä ja vastailla ja keskenään haastella .

Ylt'ympärillä, pitkinä, komeina, jäykkiä, liikkumattomia laskoksia muodostavina kultaverhoina, on huhtikuun hunaja, kaikkein kirkkain ja tuoksuavin, kahdessakymmenessätuhannessa suljetussa säiliössään, joiden sinetti murretaan auki ainoastaan suurimman hädän aikana.