United States or Ghana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Syntiä on heissä, niinkuin kaikissa muissakin; sillä kukaan ei ole niin lumivalkoinen Jumalan edessä, ettei hän näkisi heissä jotakin saastapilkkua, josta synti ja lankeemus saattaa kehittyä. Mutta nämä lapset ovat saaneet hienomman aistin, niin että he näkevät enkelin, jonka Jumala on asettanut vartioimaan kutakin lasta, ja kuulevat sen kuiskaukset.
Jospa waimoni olisi hywyydellä, säwyisästi kohdellut ensimäistä rikostani ja lankeemustani, jospa hän olisi nytkään huomannut, että lankeemus oli tapahtunut hänen tähtensä ja että minun lankeamiseni oli meidän molempien yhteinen lankeaminen niin jospa hän olisi luwannut parannusta ja sanonut yhdenkään lempeän ja rakkaan sanan, niin kenties olisiwat asiat käyneet toisin, sillä sydämeni ei ollut wielä paatunut, se olisi wielä woinut palata ja parantua, anteeksi antaa ja ruweta wielä toiwomaan, wielä rakastamaan, mutta sitäpä ei hän tehnyt ja sentähden ei lankeemuksesta tullutkaan mitään katumusta eikä parannusta, waan perikato läheni lähenemistään.
Kun vihdoin epäillessä oli mennyt monta päivää, joitten kuluessa hän vastoinkäymisiin kyllästyneenä, milloin piti kaikkea parempana kuin sotaa, milloin itsekseen mietiskeli, kuinka vaikea lankeemus kuningasistuimelta orjuutehen olisi, rupesi hän uudestansa sotimahan, turhaan menetettyään paljon tähdellisiä apuneuvoja.
Mutta kuinka voimme, serkku hyvä, puhua kahdeksannentoista vuosisadan tapahtumista kuulematta kajahdustakaan siitä jyrkästä, yleisestä kieltämishengestä, joka siihen aikaan oli vallannut maailman ja oli samalla aikakauden heikkous ja sen voima, sen lankeemus ja parannus se palava kiirastuli, josta sitten puhdistunut usko kirkastuneena astui esiin? huomautti välskäri sävyisästi.
Marikin oli arvannut oikein, sanoessaan tuntevansa Jaakon paremmin kuin hän itse, ja ennustaessaan, että Jaakosta vielä nytkin mies tulee. Unohtua alkoi kyläläisienkin mielestä tuo Jaakon viimeinen lankeemus, sillä hän oli työllä ja totuudella osoittanut, että hän voi sovittaa rikoksensa ja olla mies. Mäkelän Mauno ei vaan voinut unhottaa Jaakon viimeistä roimetta.
Kuinka pitkälti ja kuinka paljon miehen pitää kyetä itseltään kieltämään juuri sitä onnea, jota tuottaa omistus? Kun mies omistaa naisen tappaa hän ihanteensa. Onko tämä oikea johtopäätös? Taiteilijana on siinä oikein ajateltu. Mutta myös miehenä, miespuolisena olentona! "Syntiinlankeemus" onkin alkuperäisessä terveessä merkityksessään kummankin lankeemus, miehen ja naisen.
Hänelle olisi avioliitto teidän kanssanne hirveä lankeemus, pahempi kuin mikään entinen, ja sen vuoksi hän ei milloinkaan suostu siihen. Ja kuitenkin teidän läsnäolonne tekee hänet levottomaksi. Pitäisikö minun sitten hävitä, vai kuinka? sanoi Nehljudof. Maria Pavlovna veti suunsa suloisen lapsekkaaseen hymyyn. Niin, osaksi. Kuinkas voi hävitä osaksi?
Mutta sanokaamme hänen kunniaksensa, ettei sekään hänen mieltänsä niin paljon painanut, kuin se todellisuus, että hän, vaikkei kukaan sitä tietäisikään, oli langennut. Itse lankeemus oli se, joka häntä vaivutti niin, ettei hän rohjennut silmiänsä nostaa yhä leviävää aamuruskoa kohden, joka akkunasta alkoi loistaa sisälle. Aamurusko oli aina ennen ollut hänen ihastuksensa.
Niin!... ja lankeemus seuraa: sillä nyt sinä jäät tänne!... Minä alistun. Ja saat viettää täällä koko päivän ja illan ... ja yön... Tuonne peräkamariin saat sinä mennä nukkumaan ... sinne, ellet pelkää tonttuja... Niitä voi sattua näin juhannusöinä ... ja silloin ... saattaa käydä kuinka tahansa... Kyllä minun sittenkin vaan on lähdettävä kotiin. Oletpa sinä oikukas!
Mutta hänen sydämellensä kävi kansan kurja henkinen tila, nuorison lankeemus, kansan ja maan tuleva kohtalo, joka hänestä näytti joutuvan villien ohjattavaksi. Se hänen sydäntänsä liikutti, vapisutti häntä, joka oli tällaisen viinamäen vartijaksi joutunut.