United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin mä kasvoin tuulen kanssa nenässä utuisen niemen, kuljin tuulen kumppalina, vierin veljenä ahavan ympäri selän sinisen, lakkipäien lainehien. Tuuli se pojan povehen puhalsi vihurit vinhat, idän irnut, kaakon karjut, luotehen sotaiset soitot; henki myöskin hellät tuulet, kodin armahat ahavat, emosen etelätuulet, lemmen vienot länsileyhkät.
"Virkkoi veikko naisellensa, kuiskaeli kullallensa: 'Tuo olutta vierahalle! Veikon nainen naljasilmä toip' on vettä vierahalle, ei sitänä siivon vettä: sisaresten silmivettä, kälysten käenpesintä. "Vierin jälle veikon luota, siirryin synnyntäsijalta.
»Pegasos, olet orhini oivallisin!» sana samosi ilmojen sankarin, »jos olet mun orhini nyt ja ain, kirot ankarat kilpistyy jumalain, olen onnen mies, olen miekkoinen mies, mua paina ei kohtalon kolkon ies, ei houkuta elämän riemut turhat, ei synkistä syyt, ei rikokset, murhat, kuin viaton vierin, kuin kuningas kulen, käyn halki tunnonkin tuskain tulen, Tuon lauluista ilon ma itselleni, saan soitosta lohdun ma sydämelleni, näin uhmaten unhoa Sallimusta, kun kuolen, kolkutan jumalten usta.»
Sun paikkas vastakin mua vierin on, hädässä moisest' on apu verraton." Koht' alkoi taisto, jääkärijoukollans' von Konow metsään ryntäsi, Braski kanss'. Korpraali oli jylhä, ja majuuri hän, huuli lerpass', ampui ja kiroili. Jo neljä tiimaa näin oli noituillut, vaan viel' ei ollut taistelu muuttunut. Hän tiellään kaatuneen näki jonkun vaan, puu puulta Ryssä pois veti joukkojaan.
Ja kuin on voiton kilpa jollakulla ja saapuu aika häviönkin hälle, min mieli murtuu, sydän itkee silloin, niin mulle peto rauhaton tuo teki, mi käyden vastahani verkallensa mun tunki sinne, kuss' on Päivä vaiti. Alemma noin kun aina vierin, sattui silmiini miesi, jolta vaitiolo jo pitkä näytti kielen kangistaneen.
Vierin soita, vierin maita, vierin ventoja vesiä; vierin veikon pellon päähän siinä kukkui kuivat kuuset, lauloi lakkapäät petäjät, kaikki vaakkuivat varikset, harakat hakahtelivat: 'Ei täällä sinun kotisi eikä synnyntäsijasi! "En mä tuotana totellut, vierin veikkoni piha'an. Jo mulle veräjät virkki, kaikki vainiot valitti: 'Mitäpä tulet kotihin, kuta, kurja, kuulemahan?
Leikkasin manatun leivän Manatusta kannikasta, Makasin unen manatun, Torkahin toran-alaisen Manatuilla vuotehilla, Kirotuilla pääaloilla Makia uni manattu, Tuo mielen toran-alainen. Vierin vierahan varalle.
"Aslak onko Aslak täällä?" kysyi hän ikäänkuin peloissaan. Aslak tarttui hänen käteensä. Silloin syöksivät minun päälleni, mutta minä löin vastaan, kunnes vierin alas. Poikani ei ole myynyt itseänsä Burolle". Aslakin veri rupesi kuohumaan, mutta hän ei liikahtanut paikasta. Guro makasi mutisemassa itsekseen: "poikani on pulska ja rohkea, hän ei ole häväissyt sukuansa.
Vesillä vierin, joill' ei käynyt kukaan; Minerva tuulen suo, Apollo johdon ja Musat mulle Karhun merkin näyttää. Te toiset harvat, jotka kurkoititte jo varhain leipää Enkelein, mi täällä elättää, mutta kyllästä ei koskaan, te hyvin voitte aavan aallot soutaa ja vanaveessäin seuraella, ennen kuin sulkeuu se eessä kokkapuunne.
Jo on aika rientänyt, Mennyt leikin hetki; Päätetäänpäs, veikot, nyt Tämä luistin-retki. Jokahinen joutukaan Tositöitä toimimaan. Palautettu. Ol' elon aamu ihanaa Minullai maailmassa, Mut' pian päivä pilven taa Pakeni paistamasta; Mä vierin myrskyn maailmaan, Juur pyörtehesen pahimpaan.