United States or Costa Rica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Valmistit vaeltamahan, Läksit kahden kulkemahan. Joutuupi Jumalan äiti Bethlehemin pellon luoksi, Kulki kohta kaupunkihin, Vaan ei tuttane tuvissa, Kammioihin käskettäne, Ei jouda siaa salissa, Itse ukselta isäntä, Alta harjan halliparta, Katsoi pitkin peukalonsa, Kohden korsua kokotti, Tallin usta tarkoitteli: "Siellä saanette sianne, Majan köyhät matkamiehet, Isot istuvat tuvissa, Pöyhkeämmät pöydän päissä, Korsuhun kovalykkyiset, Pihattohon pienemmäiset."
Haasteli näin. Mut kuunnellut liki usta jo hetken huomaamatta ja vait oli lempeä Augusta neiti. Taisteli rinnass' immen murhe ja nauru. Kun astui äijän luo, hänen nuhteessaan soi leppeä harmi: »Vaiti jo, Pistoli, hyi, suunpieksijä, jouluna näinkö kammoja kertoo mies, vain julmia juoruja syöttäin?
Mutta läätin pahnain päällä istuu verovoudit vangit, murheiset on muodot täällä, oven eessä paksut kangit; vait on Arnkil, synkkä, survaa usta, eipä murru muuri, saatanaan Björn Finne turvaa, jumalaansa 'Jessenjuuri'. SYK
Antero ylinen ylkä, Ylimmäisen miehen poika, Iski kahta kämmentänsä Kuin on kahta kalman usta, Viskoi viittä sormeansa Kuin viittä Viron vipua, Veti veitsen reieltänsä, Tempasi tupesta tuiman, Sen hän iski itsehensä Syvällä syän-alahan; Niin he kaksin kaivattihin, Yhellähän hauattihin.
Meni ulos usta myöten, pellolle pihoa myöten; juoksi Tuonelan joelle, pyhän virran pyörtehelle. Siellä katsoi Kaukomieltä, vuottelevi Lemminkäistä Pohjasta paloavaksi, kotihinsa kulkevaksi. Kolmastoista runo
Ei ole ruokaa mun sitä ennen eik' ole juomaa ottava suuni, kun surman sai sotakumppani armas; luonani tuo majass' on terän tuiman viiltämä ruumis, usta jo päin jalat käättynä, siell' uron ystävät ääress' itkevät. Siksipä mieless' ei nyt mull' ole moiset, surma ja hurme on vain sekä kuolevien korahukset."
»Etkö sentään usko, että on se synti suuri nähdä, kuinka omat lapset on kuin portot juuri?» »Hullutusta! Tytöt silti naiduks tulee kyllä.» Keskustelun mylläri päätti pikku hymyilyllä. Tuli ilta. Kaikki nukkui. Kuului koputusta. Tehtiin tuli tuvassa ja raoitettiin usta. Pantiin kahvi tulelle ja vehnäleipää tuotiin. Sillä välin monet suukot otettiin ja suotiin.
Me emme istu, neulo myös koruompelusta ja kosijoita seulo sadoin ja tuhansin, mut rakkahalle riittäin me raoitamme usta kai niiaten ja kiittäin kuin iso-äitikin. (Ernst V. Kn
Hän vaieten istui vaivoissaan, Tusk' ahdisti sydäntä, Ja miel' oli murtuneena, Ja himmeät silmänsä. Luo saapui nyt köyhä poikanen, Mut ryhdikäs, kauniskin, Ja lempeä, tyyni, vakainen; Hän katsahti Saulihin; Kädessä häll' oli harppu; Pyys koskea kielihin. Hirmuisna nousi nyt kuningas: "Ken näin mua häiritsee? Ken tuskien usta, uskaljas, Näin rohkeast' aukaisee?
Antero ylinen ylkä, Ylimmäisen miehen poika, Iski kahta kämmentänsä Kuin on kahta kalman usta, Viskoi viittä sormeansa Kuin viittä Viron vipua, Veti veitsen reieltänsä, Tempasi tupesta tuiman, Sen hän iski itsehensä Syvältä syän-alahan; Niin he kaksin kaimattihin, Yhellähän hauattihin.