United States or Benin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta päällä lieden himmen Panu poika, punahuuli, istuu luona hiilen immen, kuulee, kuinka laulaa tuuli, ja hän kullallensa kuiskaa: »Kera etkö tahdo tulla? Missä ilman lapset huiskaa, siell' on salit, linnat mulla.»
Laulaako kuolema kullallensa, syksykö valkeelle vaimollensa, Talvettarelle niin hiljaist' on keskellä hautain. Kohden laulua kuljin ma. Ken oli kumma laulaja? Näin minä miehen yksinäisen istuvan juurella ristin jäisen, polvilla kannel niin hiljaist' on keskellä hautain.
Pois linnut laaksoistamme lähti, Nyt laulaa tuuli hallasuu; Pois lähti linnut, veivät kanssa Mun armahani parvessansa Kauniisen kaikki ihastuu. Tuoll' on hän, merten tuolla puolla. Kun jätti, antoi rukkasensa Lähteissään mulle kullallensa Ja käski syksyn tullen kuolla. Mutt' enpäs kuole kiusoinkaan! Syys tullut on, mä elän vaan Mä elän!
"Lankesi myös polvillensa, tempasi tytön syliinsä, sanoi sitten kullallensa:
Siitä asti, kuin ymmärsin, mitä rakkaus on, ymmärsin myös, että sinä olet sydämmeni lemmitty, ja nyt pyydän varman vastauksen siitä, mitä tuo kaino muistokukka ainoastaan antoi minun aavistaa!» Mitä Maissi kuiskaten vastasi, sen kuuli Manni ja oli onnellinen. Lintu, joka istui oksalla, kuuli myös kuiskeen ja lauloi sen kullallensa.
"Soh, soh, äiti antaa velliä, äiti antaa sokeria omalle pikku kullallensa," ja nyt hän antoi, mitä parasta tiesi, hyväili ja lellitteli poikaansa ja kyseli tavan takaa: "pidätkö äidistä, onko äiti hyvä?" "On", vastasi poika, "annatko vielä tokuria?" Reeta antoi vielä, vaan rupesi sitten nukuttamaan lasta.
Kun korven herran turkki vaan Silmiini vilkahtaapi, Niin metsän rinta raikahtaa Ja karhu kellahtaapi!" Mut tuohon isä: "Maitosuut Noin kerskaa ennen työtä. Kun voiton toisit kotihin, Muut kiitoksen tois myötä." Vaan näitä Kalle kuulisko? Hän valmis lähtöhön on jo. Mut lähteissään mit' etsii hän? Hän säästömakeisensa Kokoopi kontin pohjahan Ne viepi kullallensa.
Me yhen emosen lapset, yhen linnun liekuttamat, yhen hanhen hautelemat, yhen pyyn pesästä saamat! Tuosta veikko itkemähän, silmät vettä vieremähän... "Virkkoi veikko naisellensa, kuiskaeli kullallensa: 'Hanki syöä siskolleni! Veikon nainen naljasilmä kantoi kaalia koasta, jost' oli rakki rasvan syönyt, koira suolan koitellunna, Musti murkinan pitännä.
Se on ... aivan kuin se jo hengittelis, tämä luonto, virkkoi hän, puhuen hiukan omituiseen, tempovaan tapaansa. Puhuakin se melkein yrittää, jatkoi Martti samaa ajatusta. Puhuvathan ne ainakin nuo sammakot. Vihtori naurahti pilkkailevin elein. »Kullallensa se sammakonpoikakin rapakossa kurnuttelee», hyräilee Heinonen. Olin päivällä vainiolla, alkoi Martti kertoa.
"Täytyipä minun valjeta, Kun minull' on kulta toinen." "Toiseen olen vihittynä, Kihlat toiselta saanut; Toinen minua toivotteli, Toisen kanss' olen maannut." Kulta se tuosta surkutteli, Paniin pahoillensa, Erokirjan kiijotti Ja antoi kullallensa. "Kirjan nyt minä kirjotin Ja annan sinulle tässä; Et nyt kauan enempi Mua näe maalimassa."