United States or Armenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Oih kuinka käteni kuoltuivat", valitti Simo, laskien vyyhdin tuolille. "Annatko Hanna viiniä, niin juomme Topin onneksi. Ken tietää vaikka mies olisi luotu..." "Kauppaneuvokseksi... Täytyyhän teille sitten antaa." Johanna toi heille viiniä, otti käsityötä itselleen ja istui keinutuoliin. Hän näytti onnelliselta... Topias näytti rakentelujaan Simolle.
Kuollut olisin ma eilen vankihuoneineni, mennyt yhdellä hyppäyksellä aina toiseen maailmaan, mutta auttaisinko tänään tai huomenna ketään sieltä ulos, eipäshän sitä, sellaista ei siedä tunto, en ole koskaan ennen sitä tehnyt. Sinä se vanha ruostunut tuuliviiri. Annatko minun kohdata Juhania, vai etkö? Minulla ei ole kultaa sinulle antaa, mutta jos niin tahdot, saat itseni palkaks.
Mutta vain hetkiseksi: seuraavana hetkenä oli tuo vaikutus jo kadonnut kuin haihtuva tunnelma, ja Bengt vastasi tavallisella, pilkallisella äänellään: "Minulle on vallan yhdentekevää, annatko anteeksi vai et, ja mitä 'kostoosi' tulee, on se minusta samaa kuin menisit vesilintua 'kostuttamaan'. Mitä sinä minulle voisit tehdä?"
Minä vaan pyydän sinua, Trotwood, jos milloinkaan ajattelet minua minä tarkoitan", lisäsi hän levollisella hymyllä, sillä minä aioin keskeyttää häntä, ja hän tiesi kyllä miksi, "joka kerta kuin ajattelet minua muistamaan, mitä olen sanonut. Annatko minulle kaikki nämät anteeksi?"
Minä olen niin yksin, niin yksin, kuin yksin on ihminen, joll' on vaan yksi onni ja yksi unelma sen. Minä olen niin yksin, niin yksin, kuin yksin vaan olla se voi, joll' on vaan yksi murhe ja yksi muisto, mi soi. »Laitapa minulle laulunen!» Vai laulunen! Vai laulunen! »Laitapa minulle laulunen!» »Juu, kyllä, mut laulut ne maksaa. Annatko minulle suukkosen?» Vai suukkosen!
Annatko todellakin anteeksi kaikki, mitä minun tähteni olet saanut kärsiä, ja rohkenetko minuun luottaa, kun nyt lupaan muuttaa entisen elämäni ja täst'edes kokea rehellisellä työllä hankkia perheelleni elatusta? Sano, armas Katri, etkö todellakaan minua hylkää? En sinua missään tapauksessa hylkäisi, saatikka nyt, kun parannusta lupaat.
Ja hän teki tämän voimain ponnistuksen, huusi avukseen sen Jumalan, jonka oli eilen sydämmessään tuntenut; ja Jumala heti ilmaisi itsensä hänessä. Hän päätti heti sanoa kaikki. Katjusha! Minä tulin pyytämään sinulta anteeksi, mutta sinä et ole vastannut minulle oletko antanut anteeksi vai annatko milloinkaan, sanoi hän ruveten yhtäkkiä sinuttelemaan.
HOMSANTUU. Minä en tahdo tulla, kuuletkos, minä en tahdo! Laske minut irti! sinä pakanan pallinaama, taikka minä puren sormesi poikki. RISTO. Kerttu! HEIKKI. Siivolla, siivolla! Herran poika, niin hän riehuu kuin Penttinen pappilan kaivossa. Kas, kas, kuinka terävät kynnet sillä on. Kiusan kappale! HOMSANTUU. Annatko mun olla.
Tytti vastannut vain yksikantaan hänelle: Tuuli sulle purtehesi! Väinämöinen siihen soreasti virkkanut vielä: Entä jos maalle astun? Annatko kutreistasi kielet kantelooni? Piika pikkarainen painanut silloin päänsä alas ujostuen ja kuiskannut tuskin kuuluvasti: Se on liian suuri kunnia minulle. Mutta Väinämöinen silloin pyöräyttänyt purren liki laituria ja lausahtanut: Tähän jään.
Sisään astui Julia, tuomitseva armoton katse leimuavissa silmissään: Joko nyt lopultakin olet saanut osasi, Kaarlo! Aarnio odotteli äänettömänä ja tyynenä mitä seuraisi. Ratkaisua varten varmaankin oli saapunut! Annatko jo arvoa varoituksilleni? jatkoi Julia painolla.