United States or Vanuatu ? Vote for the TOP Country of the Week !
Me yhen emosen lapset, Yhen kantamat kaposen, Yhen sotkan suorittamat, Yhen peiposen pesemät, Yhen hanhen hautelemat, Yhen varpusen valamat, Kulle nyt työlle tempoamma, Kulle viitsimmä viralle?
Oletko sinä niin kauhean tuhma, että heität pois hampaat, jotka maksoivat 200 markkaa. KIRSTI. Se hyvä. Vaan minä en niistä antaisi en yhen yhtä märännyttä munaakaan. Enkä jo. En niin penniäkään! Ulos ja heti paikalla. KIRSTI. Entäs ne kaakku-munat? SUSANNA. Ulos, on sanottu sinulle.
Syvä, liikuttava on myös hänen surunsa nuoren, kauniin vaimonsa pois-menosta: Se on seppo Ilmarinen, Yöt itki unettomana, Päivät einehettömänä; Eipä kääntynyt käessä Vaskinen vasaran varsi, Kuulunut pajasta kalke Yhen kuuhuen kululla. Huomaammepa hänessä kerran yli luonnollistenkin rajain menevää, oikein uuden-aikuista hempeämielisyyttä.
Teki liiton kuun keralla, Kuun keralla, päivän kanssa, Yhen aian nostaksensa, Katri ennen ennätteli, Viisi villoa keritsi, Teki kuusi kuontaloa, Ne kaikki saraksi saattoi, Vaattehiksi valmisteli, Ennen päivän nousemista, Auringon ylenemistä.
Jo ma voinen vuoen olla, Yhen kesteä kesosen, Yhen syksyn syylätellä, Yhen talven tallustella, Akan ankaran apuna, Rautakämmenen kälynä; Teräksestä tietän kengät, Paulat vaskesta panetan, Joilla seison seinävieret, Kuuntelen kujaperukset, Kunnes suuri suisteleksen, Ankara asetteleksen, Rautakämmen käänteleksen, Tulikulkku kuohteleksen. Emännäll' on kolme kieltä.
Yhen tuiskasit tulehen, Toisen vetkasit vetehen, Kolmannen kaivoit karkeeseen. Sen kun tuiskasit tulehen, Siit' olis Ruotsissa ritari; Sen kun vetkasit vetehen, Siit' olis herra täällä maalla; Sen kun kaivoit karkeesehen, Siit' olis pappi paras tullut."
»Kussas kolme poikalastas? Yhen tuiskasit tulehen, Toisen vetkasit vetehen, Kolmannen kaivoit karkeesen Sen kuin tuiskasit tulehen, Siit' olis Ruotsissa ritari, Sen kuin vetkasit vetehen, Siit' olis herra tällä maalla, Sen kuin kaivoit karkeesehen, Siit' olis pappi paras tullut».
Me yhen emosen lapset, yhen linnun liekuttamat, yhen hanhen hautelemat, yhen pyyn pesästä saamat! Tuosta veikko itkemähän, silmät vettä vieremähän... "Virkkoi veikko naisellensa, kuiskaeli kullallensa: 'Hanki syöä siskolleni! Veikon nainen naljasilmä kantoi kaalia koasta, jost' oli rakki rasvan syönyt, koira suolan koitellunna, Musti murkinan pitännä.
Kukkuome me käköset, Laulaome me latoset, Kun yhen emosen lapset, Yhen hanhen hautelemat, Yhen sorsan suorittamat, Yhen peiposen pesemät. Kukkuome me käköset, Laulaome me latoset; Meist' on hanhi hautumassa, Meistä joutsen joutumassa, Sorsanen sorenemassa, Vesilintu vertymässä.
Kukkuome me käköset, Laulaome me latoset; Meistä kasvavi kananen, Ylenee ylen hyvänen, Monen miehen mielitietty, Yhen miehen varren vasta. Kukkuome me käköset, Laulaome me latoset; Orahall' on onnen touot, Ripsellä Kalevan riistat, Ohrat päätä ottamassa, Pavut pienellä palolla.