United States or Turkey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kirjoititko jo siskolleni kirjeen? OSWALD. Kirjoitin, rouva. GONERIL. Nyt seuraa hanki vaan, ja ratsun selkään. Selitä pelon aiheet kaikki hälle Ja lisää omastakin päästäs syitä, Jotk' oikein tepsii. Lähde nyt, ja joutuun Takaisin riennä. ALBANIAN HERTTUA. Kuin kauas näkös kannattaa, en tiedä, Mut hyvä aina korjaamist' ei siedä. GONERIL. Ei, mutta ALBANIAN HERTTUA. Niin, niin, mutta loppu.
AKSEL. Ett' on Hakon kunnon urho; Ett' Aksel hänen suhteen toivossaan Ei pettynyt. WILHELM. Sen teen. AKSEL. Vie Immersborgiin Terveisen' oiva Helfrid siskolleni, Ja hälle sulin kiitos sano niistä Tunteista, murheist', iloista, hän joita Veljensä kanssa lapsest' asti jakoi. Ah, hyvin tunsi, ymmärsi hän minut. Ja sano: Aksel Helfrid siskoaan Ei unhottanut kuolinhetkellään. WILHELM. Niin teen.
Me yhen emosen lapset, yhen linnun liekuttamat, yhen hanhen hautelemat, yhen pyyn pesästä saamat! Tuosta veikko itkemähän, silmät vettä vieremähän... "Virkkoi veikko naisellensa, kuiskaeli kullallensa: 'Hanki syöä siskolleni! Veikon nainen naljasilmä kantoi kaalia koasta, jost' oli rakki rasvan syönyt, koira suolan koitellunna, Musti murkinan pitännä.
Virkkoi veikko naisellensa, Kuikutteli kullallensa: "Laitakkas siskolle juoa, Tuo olutta siskolleni!" Veikon nainen naljasilmä Vastoavi veikolleni: "Hiiva on alla, vaahti päällä, Hiivan alla hiililöitä, Vaalien alla vaarnikkaita; Saata ei tuoa siskollesi." Virkkoi veikko naisellensa, Kuikutteli kullallensa: "Laita syöä siskolleni, Tee siskolle talkkunoa!"
Minä kirjotin täältä siskolleni, että toimittaisivat sinne metsään muutamia pommin tapaisia siltä varalta, että he lumen lähdettyä menisivät nuuskimaan. Täältä! Kuinka te täältä saatoitte sellaista kirjottaa? Minä kirjotin sylellä tavallisen kirjeen loppuun. Sisareni tietää keinon, millä hän saa sellaisen kirjotuksen näkyviin.
OSWALD. Kyllä, rouva. GONERIL. Ja ritareihin luokaa valju katse; Viis siitä! Muillenkin se tiedoks tehkää. Syyt' etsin purkaa sappeni, ja saankin. Nyt oiti siskolleni kirjoitan, Ett' tekee hän kuin minä. Ruoka pöytään. Neljäs kohtaus. Sama paikka. KENTIN KREIVI. Jos äänen' yhtä oudoks muuttaa voisin, Niin hyvä aikeen' ehkä saavuttaisi Sen tarkoituksen, jonka vuoksi näin ma Pilasin muotoni.
Ma siskolleni oon tästä veljestään, jot' tuntenut ei koskaan hän, niin paljon kertonut ett' täytyyhän myös veljen ilmikuva mun näyttää hälle! Mene, nouda hänet! Kuink' yksi hyvä teko, synnyttipä sen sitten pelkkä tunteenkiihko vain, niin monta muuta hyvää kanssaan tuo! Tuo, nouda hänet! Paikalla! Ja muukin jää kaikki äskeiseen? SALADIN. Ah, siskoni kun kuunnella en suonut! Hänen luokseen!
»Eikös Keskitalo kahvista pidä?» ihmetteli sisar. »Rinta!» yskähti Keskitalo lyhyen, kuivan yskähdyksen. »Minä kyllä pitäisin, vaan kun se ei pidä, niin minkäs mahtaa», jatkoi hän kuin itsestään pilaa tehden. »Istu nyt sentään!» kehotteli Uutela, yhä hymysuin ja silmät säteillen. »Minä tässä juuri siskolleni kerroin, mitkä tuumat meillä nyt on mielessä.
"Vähänpä hyvästä annoit, Pikkaraisen kaunihista Mitäp' annoit veljelleni?" "Veljelle veno punasen, Itseksen sotia käypi, Itse kaupat kaupitsevi." "Vähänpä hyvästä annoit, Pikkaraisen kaunihista Mitäp' annoit siskolleni?" "Siskolle sinervän uuhen, Joka viikko villan tuopi, Joka kuu karitsan kantoi." "Vähänpä hyvästä annoit, Pikkaraisen kaunihista Mitäpä annoit ukolleni?"