United States or Mauritania ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ja noita poltettiin roviolla; Pappi menestyi vehkeissään. Vaan noidalta poikanen eloon jäi Clyden tiloja perimään. "Ja poikanen kasvavi suureksi; Hän ol' ko'okas ja väkevä, Ja purjehti selkiä pohjolan Sekä etelän meriä. "Lord Ronald kera morsion kummallisen Kotimaahansa palajaa: Joka moista mielii suudella Ei pelkuri olla saa.
Jos lie heitty ja hylästy, Hyläsköhöt, heittäköhöt; Ei lehto leväten huoli, Hyvä halme hyövytellen. Vuoen lehtonen lepäävi, Kun tulevi toinen vuosi, Kasvavi paremman kauran, Tomiamman touon tuopi, Vihannamman viljan saapi, Teräkkään elon tekevi; Eipä huoli heinäpieles Yli vuoen oltuansa, Ei pahene piikalapsi, Jos on vielä viipykähän, Kukkana ison ko'issa, Marjana emonsa mailla.
Kukkuome me käköset, Laulaome me latoset; Meistä kasvavi kananen, Ylenee ylen hyvänen, Monen miehen mielitietty, Yhen miehen varren vasta. Kukkuome me käköset, Laulaome me latoset; Orahall' on onnen touot, Ripsellä Kalevan riistat, Ohrat päätä ottamassa, Pavut pienellä palolla.
Se maa se on talvisten lunten maa ja mustien merten ranta, sen luonto se kuolleena uinahtaa ja luita sen kasvavi santa; sen taivaalla paistavi musta päivä, ja musta on päivän kieli ja kerran jos hetkeksi häipyvi häivä, niin sentään on autio mieli. Tähän talvisen saaren rantaan, tähän jäisehen, luisehen santaan meni pirstaksi haaksi hältä, tuolta hennolta etsijältä.
Mutta pojallakin puolestaan on jo tulevaisuuden toiveensa: Jopa kuuna kolmantena, Poika polven korkeuisna Alkoi itse arvaella: »Kunpa saisin suuremmaksi, Vahvistuisin varreltani, Kostaisin isoni kohlut, Maksaisin emoni mahlat». Tämän kuulee Untamokin ja säikähtyy; hän huudahtaa: »Tästä saa sukuni surma, Tästä kasvavi Kalervo!»
Jaakon silmät iskevät nyt verta sekä tulta. Sylihinsä Anja-rouvan tempaa, ulos kantaa, juoksee yöhön synkeähän, syöksee metsän rantaan. Kauhu yössä kasvavi, käy huuto taloloissa: »Patruuna on murhattu ja ruukin rouva poissa.» Vesi roiskuu, ryskää puut, kun Hullu-Jaakko astuu. Mutta Anjan valkovaippa likaveessä kastuu. Tulet yössä tuikkavat. Käy loimo puiden takaa.
Oi, huuda: "hunnun multa Jos pois te tahdotte, Niin käykää Golgatalle Ja Hermon-vuorelle!" Hiljaa kasvavi kukkanen, Hiljaa nousevi maasta puu. Hiljaa päiväkin talvinen Keväisin jatkuu, kirkastuu. Hiljaa hengenkin kukkanen Juurtuu rintahan ihmisen; Hiljaa kasvavi tiedon puu, Hiljan, yö henkinen kirkastuu. Päivän noustessa, laskiessa, Ai'an hetkien vaihdellessa. Mihin toivon ja uskallan?
Kauvan Suomeni pettua söi, almuja aneli teillä, muruja liikoja muukalaisten kerjäsi kyyneleillä. Mut kerran loppuvi kerjuu ja vierahan viiltävä herjuu, ja Suomen selkä nousta saa ja kansa päänsä kohottaa: Jo tähkivi Väinön vilja, jo kasvavi Kalevan laiho, ja poistuva maasta on leivän puute ja vierahan viljan kaiho!
Siellä kasvavi korkeat tammipuut, tuvat tummat on tammien alla, ei paistele sinne päivät, ei kuut, ei tähtöset taivahalla, vaan ijäti pirtissä pienessä vain siell' loistavi silmä armaan. Ja keskellä leppien varjoavain ui Tuonelan joutsen harmaa. Ylös onneton! Vesi kiihtyvi! Kohta koski on! Se surmasi! Ja Tuonelan joutsen se joikuu näin: Yö, maailman äiti, sä hellä!
Mies kasvavi kanssa tahtonsa ja tahto voimia antaa.» En apua saanut, en apua saanut, kun nuorna ma äidistä orvoksi jäin, kun kuljin ma kerjäten mieron teillä ja anelin rakkautta kyyneleillä, en apua saanut ja yö oli ainoa ystäväin.