United States or Poland ? Vote for the TOP Country of the Week !
No siis, rouva Susanna, virkkoi huoneenhaltia jälleen, me olemme siis yksimieliset ja tahdomme toki katsella, josko kaksi hyvää, kunniallista ja uskollista palvelijaa eivät ole väkevämmät ja voimallisemmat kuin yksi veitikka kaikkine salaisine, pahoine vehkeineen.
Kuulimme toisten huutelevan meitä ja mikä ei koskaan olisi aikaisemmin samana päivänä päähämme juolahtanutkaan Susanna kiiruhti yksin vähän matkaa edeltäpäin, niin että kumpikin meistä erikseen saapui seuramme luo.
Kuinka ymmärtäväinen sinä olet, Susanna! Johan se nyt on itsekin älynnyt mistä saapas puristaa. Ostanko siis kaikki kolme keittokirjaa? SUSANNA. Taitavan talonemännän ILLI.
Jospa olisin voinut aavistaa että Susanna sinä päivänä istui tuossa minun voitettuna puolustajanani, niin varmaankin olisin käyttäinnyt toisin kuin silloin tein, sillä minä jatkoin matkaani hyvin loukatun näköisenä, sanaakaan Susannalle vastaamatta. Kun saavuin kotiin sain minä kuulla että pastori ja isäni olivat joutuneet kiistaan eräässä kokouksessa.
Susanna, joka samoin kuin minäkin, nyt oli yli yhdeksäntoista vuotta vanha, oli vieraisilla erään perheen luona parin peninkulman päässä, ja piti vasta jouluksi palaaman kotiinsa. Minä ikävoin häntä sanomattomasti.
Hänen kuolemansa oli ainakin ollut kepeä ja pikainen. Myrskyn raivotessa vielä koko lauantai- ja sunnuntaipäivän oli heidän täytynyt jäädä läheiseen talonpoikaistaloon, missä papinrouva surusta ja uupumuksesta oli joutunut vuoteen omaksi. Pappi oli miltei koko ajan istunut kylmässä salissa, jonne Susanna oli kannettu, puhuen Jumalansa kanssa.
SUSANNA. Vie jo pois! Mene, mene! KIRSTI. Se hyvä. Annanko sisukset kissalle vai korjataanko ne keittoon? No, tuota tuota tee nyt kummin hyvään! KIRSTI, Se hyvä. Kai minä heitän ne pellolle, sillä kyllä kai kissakin kuolisi mokoman käärmeen sapesta. "Käärme oli kavalin kaikkia " SUSANNA. Mene nyt siitä! Tuostapa nyt vastuksen heitti. KIRSTI. Se hyvä. Mutta entä ne sisukset? Etkö sinä kuullut!
Nuoria oli kietounut hänen jalkoihinsa ja estänyt häntä kohoamasta ylös. Toki oli hänen kuolemansa ollut pikainen ja helppo. Myrskyn kestäessä täytyi heidän viettää koko Lauantai ja Sunnuntai läheisessä talonpojan pirtissä, jossa papin vaimo väsymyksestä ja surusta riutuneena pysyi vuoteen omana. Pappi oleskeli koko ajan, hartaasti rukoillen, siinä kylmässä suojassa, jonne Susanna oli kannettu.
En tiedä, oliko Susanna ijäkseen pitkä vai lyhytkö minun silmissäni hän oli ainakin yhtä pitkä kuin minä itse, vaikka hän todellisuudessa lienee ollut päätä minua lyhyempi. Ihailuni lienee täyttänyt sen mikä mitasta puuttui.
Susanna koitti kuitenkin kaikin tavoin lähestyä minua; mutta kun minä vaan näin vilahduksen hänen sinisen-kirjavasta hameestaan, poikkesin minä tieltä metsään tahi piilouin puiden taakse, kunnes hän oli kadonnut näkyvistä.