United States or Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oi! luulin, ett'ei kristittyä luomaa Niin suoraa, vilpitöntä ollut toista; Hän oli kirja, johon sieluni Salaiset miettehensä piirsi kaikki; Vikansa niin hän hyveen kiiltoon peitti, Ett' ottamatta lukuun julki-syytään, Tarkoitan suhdettansa Shoren vaimoon, Ei moitteen tahra häneen pystynyt. BUCKINGHAM. Niin, niin, hän oli liehakoivin luikki, Kavalin mies, mik' elänyt on koskaan.
Ei ole ilkityötä, turmaa, Jot' ei se saisi aikahan: Se ruumiin runtoo, sielun surmaa, Vie koko kansat hautahan. Ken kuvata sen saattaa juonet! Se juoniniekka kavalin Se täyttää vaivais-, vankihuoneet Ja hulluinhuoneet, helvetin. Se sotaan siis ken naistaan, lastaan Ja maata, kansaa rakastaa, Vihollistamme, viinaa, vastaan! Se meidät muuten kuolettaa.
DOGI. Todistust' ei väite, Jos teill' ei ole häntä vastaan syitä Parempia kuin moinen tyhjä luulo Ja ainainen ja kurja todenmoisuus. 1 SENAATTORI. Mut sanokaa, Othello: olettenko Kavalin pakkokeinoin myrkyttänyt Ja tytön mielen vallannut, vai onko Pyyteenne siivo ollut, moinen, joka Lähentää sielun sieluun?
SUSANNA. Vie jo pois! Mene, mene! KIRSTI. Se hyvä. Annanko sisukset kissalle vai korjataanko ne keittoon? No, tuota tuota tee nyt kummin hyvään! KIRSTI, Se hyvä. Kai minä heitän ne pellolle, sillä kyllä kai kissakin kuolisi mokoman käärmeen sapesta. "Käärme oli kavalin kaikkia " SUSANNA. Mene nyt siitä! Tuostapa nyt vastuksen heitti. KIRSTI. Se hyvä. Mutta entä ne sisukset? Etkö sinä kuullut!
SUSANNA. Oss! älä nyt sitä tänne kanna! Siivoa se siellä minä tulen kyökkiin paikalla! KIRSTI. Se hyvä. Suomustetaanko tämä tämmöinen käärme, vai nyletäänkö? SUSANNA. Voi tuota noin mitenkäs sitä ennen tehtiinkään? Etkö sinä osaa ankeriasta siivota? Suomusta tietysti. KIRSTI, Se hyvä. Eihän meillä siellä maalla käärmeitä syödä. Eikä jo. "Käärme oli kavalin kaikkia eläimiä," sanoo raamattu.
Sen palvelukseen pakana Kristityn neuvon saapi. Se pääjumal' itke'in Ja antikristus kavalin Jumalan paikan ryöstää. Ken sitä oikein kumartaa, Sen sielu, ruumis surman saa, Se kuolee ijäisesti. Sen palvelukseen laitetaan Tuhansin temppeleitä. Yöt, päivät niissä uhrataan. Ja vertä, kyyneleitä Sen kunniaksi virtanaan Myös vuodatetaan ainiaan Kylissä kaupungeissa.
Kohta parvesta pahimpi, Aivan kaikista kavalin, Otti sienen saatavilta, Täytti täytehen peräti Etikalla karvahalla, Isopilla ympärinsä, Puuhun pitkähän paneepi, Eli ruokohon asetti, Ylös nosti Jesukselle, Janohonsa juoda käski. Toiset pilkalla puhuvat: "Annas kutsua: Kuska ehtiipi apuhun Poijes puusta päästämähän!"
Mooseksen kirjassa ei kerrota pirusta, vaan käärmeestä "joka oli eläimistä kavalin", eikä sitä käsitetä aineellisesti vaan henkisesti siis pahan personoituna käsitteenä, ja siten sen tapauksen kertovat kaikki seemiläiset heimot, jotka kuvaavat paratiisina ihmiskunnan ensiaikoja, ja puhuvalla käärmeellä kaikkia vaivoja ja vastuksia.
Mutta nyt hän on päällikkönsä, Argylen markiisin, välikappaleena ja puhetorvena, ja se mies on kavalin kaikista, jotka ikinä ovat tätä ilmaa hengittäneet.
Mut ei vielä öiset vallat luopuisi näin saaliistaan: Eloon päässeen kansan syöstä tahtoisi ne kuolemaan, Kahlehtia kansan mielen, ryöstää kansan kielenkin, Kauan taistellehen murtaa vihdoin juonin kavalin. Vasta noussut päivä poistuu, eksyy Suomi polultaan: *Toinen Aleksander* nousi kansaa vapauttamaan.